Kana on hyvää ja sika halpaa

Kanaa ja riisiä, kanaa ja nuudelia, kanaa ja paistettua riisiä, kanaa ja riisinuudelia...välissä vähän possua ja ankkaakin. Ja tietenkin kevätkääryleitä!

Ensimmäisen kokemuksen paikallisesta ruuasta saimme jo heti tullessa lentokentällä, kun tarkoitus oli täyttää vatsat ennen taksimatkaa hotellille. Valitsimme Chinatown(taijotainsinnepäin)-nimisen ravintolan, jonka listalla oli samoja kanapossuankkoja joita juuri luettelinkin. Possua tilasin ja sain muutaman pienen siivun sitkeää ja niljakasta tummaa lihaa riisin kera. Vihaan sitä, että ruokapöydän ääressä joku valittaa ruuasta ja vie samalla muiden ruokahalun rippeet, mutta tällä kertaa taisin itse alentua siihen (pahoittelut siitä seuralaisilleni). Lihapalat olivat siis juuri sellaisia, jotka yleensä poimin syömäni lihan seasta pois ja jätän lautasen reunalle. Kylläpä tuli ikävä omalle jääkaapille, vaikka harvoin siellä mitään sinapin ja hillopurkin seurana on. Maha ei oikein täyttynyt ja ruuasta sai maksaa paikalliseen hintatasoon nähden kalliisti. Lohduttauduttiin sillä ajatuksella, että ehkä ravintola tarjosikin nimensä mukaisesti kiinalaista ruokaa ja thairuokaelämykset ovat edessä päin.

Näin onneksi olikin. Alkujärkytyksen jälkeen olemme saaneet pääosassa nauttia hyvästä ja edullisesta ruuasta. Emme asu turistialueella, joten lähistöltä löytyy paikallisten suosimia ravintoloita, joissa parhaimmillaan ruoka-annoksen saa 40 bahtilla (joka suomeksi tarkoittaa yhtä euroa) tai jopa alle. Lähikatujen varsilla myydään myös tuoreita hedelmiä, slurps. Viime lauantain viikonloppumarkkinoilla pääsimme maistelemaan erilaisia vartaita, mustekalapyöryköitä, kevätrullia, jackfruittia, täytettyjä pannareita ja donitseja...nam! Paistetut toukat ja heinäsirkat saivat sen sijaan olla meiltä rauhassa ja voin luvata että itse ainakaan en tule häiritsemään niitä myöhemminkään.

Haarukka ja LUSIKKA työkaluina on sen verran eksoottinen yhdistelmä, että niiden käyttö vaatii vielä vähän opettelua. Veitsiä ei juuri ole näkynyt, paitsi tänään kun Julille tuotiin sellainen harvinaisuus salaatin syömiseen (?). 

Vaikka ruokailuvälinepolitiikka herättääkin ihmetystä niin yhden asian olemme kuitenkin oppineet: ei kannata pyytää miedomman makuista ruokaa sanomalla no hot, koska silloin ruoka tarjoillaan kylmänä...

Kaupasta ei olla vielä oikein osattu juuri muuta ostaa kuin pikanuudeleita ja pullovettä.

Uusia makuelämyksiä kieli pitkällä odotellen,
Ellu