Liikenne

Phuketissa ei ole kevyen liikenteen väyliä, Phuketissa ei kävellä. Täällä lyhyetkin matkat taitetaan konevoimalla. Ylivoimaisesti suosituin kulkupeli on skootteri. Kahden renkaan (joskus kolmen) päällä kulkee sujuvasti mm. keittiö(=ruokakoju), yksiöön mahtuva muuttokuorma patjoineen, kaasupulloja, turisteja tai 5 paikallista "turistia".

Nyyng,soong,saam,sii,haa-1,2,3,4,5

Liikenne on vasemmanpuoleista ja muutenkin kaaottista, mutta silti omalla tavallaan aika soljuvan kätevää. Äänimerkinantomekanismi ts. töötti tai piippi kuuluu olennaisesti liikenteessä viestimiseen. Sillä kerrotaan ainakin ohitusaikeesta. Muut mahdolliset signaalit on vielä oppimatta. Tänään vuokrasimme Patongilta jo pehmeimmät kilometrinsä nielleen skootterin huokeaan opiskelijahintaan. Ei ole uusi, mutta tuntuu toimivan. Takaisin kotiin ajellessa (Toni ajoi) tuntui, kuin olisi saanut siivet selkäänsä. Enää ei olla niin riippuvaisia skootteritakseista ainakaan koulumatkojen suhteen. (Ja mikä parasta, enää ei tarvitse jakaa samoja jalkatappeja Tonin kanssa.) Varmaan menee hetki ennen kuin uskaltaa koko perheen ottaa kyytiin.

Mopoparkki, Central Festival

Ainakin Raumaan verrattuna ;) Phuketissa on ruuhkaista. Autot tuntuvat elefanteilta mopoihin verrattuna ja nehän sen liikenteen tukkivat. Skootteri on ylivoimainen pienen kokonsa vuoksi. Muutaman päivän kävimme koulussa skootteritaksin kyydissä ja samalla opettelimme liikennekäyttäytymistä. Paikalliset puikkelehtivat autojen seassa sellaisissa väleissä, että itseäni olisi hirvittänyt mennä sinne edes jalan. Eikä se näyttänyt hidastavan, että meitä oli kolme raavasta miestä pikkumopon kyydissä. 

Suositus nro 1. Pidä oma kaista. 

2.Pienemmän kannattaa väistää isompaa. 

3. Ohita autot punaisissa valoissa, vaikka kaistojen välissä.

4. pidä jatkuvasti katse tiessä kuoppien varalta, muussa liikenteessä peräänajojen yms. Takia ja taustapeileissä ohittavien varalta

5. Tiedosta ettei sääntöjä ole, tainkukaan ei ainakaan noudata niitä.

Koko porukan yhteisille reissuille käytämme yleensä "luotto"kuskia (Silloin kun sattuu vastaamaan). Hänen maasturinsa perään mahtuu hienosti kahdet lastenrattaat ja muutama ruokakassi. Olemme olleet häneen sikses tyytyväisiä, kun on ujo ja ehkä huono tinkaamaan.

Bussi tms. olisi opiskelijan kukkarolle paras tapa matkustaa. Matka Krabille (3h) maksaa koko porukalta 600bahtia (15€). Vertailun vuoksi etäisyyksiä, joita olemme muilla kulkuneuvoilla samalla hinnalla matkustaneet.

Taksi- edestakaisin sairaalaan (Juli ja Ronja) TAI 2 edestakaista matkaa muutaman kilsan päässä olevaan kauppakeskukseen
Skootteritaksi- 5 koulumatkaa (2hlöä)
Tuk-tuk- hyvänpäiväntoivotus
Skootterivuokra - 7,5 päivää

Oikeasti pääsimme tuktukilla karonilta kotiin n.20km. Hinta on suolainen paikalliseen tasoon nähden. Nuo "punaiset paholaiset" ovat olennainen osa saarelle pesiytynyttä taksimafiaa. Ne ja pimeät taksit ovat kyenneet estämään bussilinjojen lisääntymisen  ja mittaritaksien osallistumisen turistien nyhtämiseen. Samalla hinnat pysyvät kartellin mukaisella korkealla tasolla.

Ja vielä vertaillen; Bangkokissa matka lentokenttä-hotelli (30km ja 30min) maksoi taximeterillä 150bahtia (3,5e).

Mitäs tästä opimme? 

Pysy kotona, jos et halua maksaa (liikaa) matkustamisesta. 

Tai kävele. Se on täällä hyvä vaihtoehto kun ei palele.

Loppuun muita kuulumisia...

Ympäristö ja elintavat alkavat pikkuhiljaa tuntua kotoisilta. Mieli mukautuu vähitellen paikalliseen kulttuuriin ja stressi vähenee. Vaikka kaikki asiat eivät heti toimi, ne kyllä jotenkin järjestyvät. Totaalinen maisemanvaihdos on antanut hyvän mahollisuuden itsetutkiskelulle. Tai rehellisemmin - pakottanut siihen. Kun tutut kuviot vaihtuvat ja arjen aakkoset on opiskeltava uudestaan, se ei välttämättä suju saumattomasti. Lämmöstä ja eksoottisuudesta olen nauttinut maksimaalisesti, mutta lukuisten uusien asioiden kohtaaminen ja omaksuminen on pitänyt tukevasti maan pinnalla. En tiedä onko tällainen olotila näkynyt ulospäin, välillä ailahtelevat tuntemukset ovat hämmentäneet. Ehkä se kuuluu tällaiseen kotiutumisprosessiin. Toki mielenrauhaa on keikuttanut myös muiden perheenjäsenten sairastelut. Onneksi puolivuotiaan kuumeilu ja yskä alkaa olla jo selätetty.

Sairasteluista huolimatta viime päivät ovat olleet muuten varsin positiivisia. Kauan kaivatun skootterin lisäksi löysimme asunnon, jota pidämme kotina kevääseen saakka. Asuinalue vaikutti mukavalta, eikä sijaintikaan ole hassumpi. Myös varsinainen koulu alkoi tällä viikolla ja tähänastiset kurssit ovat vaikuttaneet mielenkiintoisilta. Ja mikä parasta "uniformu" näyttää niiiin hyvältä, eikä sen kanssa tule kylmä (Suorat housut ja kauluspaita mallia pitkät hihat, hengittämätön).

Maj pet!    ;)   -Kaarlo-