Karon

No nyt se on nähty! Nimittäin meri. Ei sentään veteen asti vielä uskallettu, ollaanhan vasta 2 viikkoa oltu saarella ;) Noloa...

Kävimme siis eilen Karon-beachilla seuroissa. Turistiranta tuntui eksoottiselta lomakylältä verrattuna asuinpaikkaamme Phuket Towniin, joka onkin lähinnä paikallisten asuttama. Matka Karonille taittui mukavasti (?) rämisevällä paikallisbussilla. 35 bahtia (n. 0,9e) maksoi n. 20km bussimatka per nenä. Kahta pikkunenää ei tarvinnut maksaa, vaikka he rattaineen turvakaukaloineen veivätkin suuren tilan bussin oviaukon luota. "Oviaukon" siksi, että mitään varsinaista oveahan ei ollut. Myöskään lipuntarkastajia ei tarvinnut pelätä, sillä mitään lippujakaan ei myyty. Kesken matkan kuljettaja pysähtyi ja kävi keräämässä rahat matkustajilta, thats all.

Karon on täynnä suomalaisia. Se alkoi vähän jopa ahdistaa sen 6 tunnin aikana, jonka siellä vietimme. Lisäksi siellä oli paljon lapsiperheitä ja vauvoja, joten emme olleet enää yhtään niin speciaaleja kuin olemme viime aikoina käsittäneet! :( No, oli (tästäkin huolimatta) todella mukava nähdä tuttuja ja tutustua muihin thaimaankävijöihin, joita siis seuroihin kokoontui arviolta 40. Saimme lisäksi eräältä poikaporukalta vihiä yhdestä suht. autiosta rannasta tuolla Pohjois-Phuketissa... Nimi ja paikka painettiin visusti mieleen. ;)

Söimme ravintolassa nimeltä Paradise (taijotainsinnepäin). Ei ihan ollut nimensä veroinen:  hinnat oli heti 2-3 kertaa kalliimmat mitä Phuket Townissa, ja ruoka vastaavasti 2-3 kertaa mauttomampaa... Piristävää oli kuitenkin se, että annokset olivat isoja. Määrä korvasi tällä kertaa laadun - oli mukava syödä vatsansa täyteen. Yleensä täällä on pieniä (tosin laadukkaita) annoksia, ja saatamme joskus syödä kolmekin ruokaa päivässä.

Paluukyydin hankkiminen ei ollut ihan helppoa. Viimeinen bussi oli mennyt klo 17, ja kello lähenteli jo puolta yötä. Päädyimme punaiseen tuktukiin, jonka kuljettajan silmät näyttivät ei-niin-viinahuuruisilta, siis selvemmiltä kuin edellisen kyydintarjoajan. Saimme koko konkkaronkka pulittaa diskovaloin koristellusta, bensanhajuisesta ja viimaisesta kyydistä 600 bahtia (3,5e per naama)! Kallista lystiä...

Ronjan kanssa tämä Karonin reissu meni kyllä ihan huipusti. Se nukahti rattaisiin jo ennen iltayhdeksää ja nukkui koko loppuajan. Petruskin taisi olla hyvin hengessä mukana - mut se nyt kulkeekin missä vain ja aina vaan naureskelee valveilla ollesssaan...:) Molemmat lapset vaikuttais sopeutuneen hyvin tähän muutokseen ja uuteen elämäntyyliin täällä. Siitä olen todella kiitollinen! Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, niin kaikki valinnat täällä täytyy tehdä lasten ehdoilla. Jos lapset ei viihdy, nii ei kyllä kukaan muukaan viihdy. Parasta on ollut huomata, että juoma-, syömä- ja istumataukoja tulee pidettyä paljon enemmän juurikin näiden nisänimeväisten vuoksi. Siitäpä syystä ei ole tullut koettua vielä yhtäkään sellaista tyypillistä kaupunkilomapäivää, jonka jälkeen ei jaksa edes suihkuun raahautua. Ollaan siis hyvissä voimissa.


Rauhaa ja rakkautta <3
Juli