Koh Lanta ja Khao Sok

Pahoittelut pitkähköstä blogihiljaisuudesta. Ainakin meidän (Kaarlo ja Juli) osalta. Virpi ja Matti viettivät täällä kaksi viikkoa. Sehän tiesi meille aktiivilomailua, odotettua sellaista. (appi-)Vanhempien loman ajankohta oli päätetty jo liki vuosi sitten ja tuohon kahteen viikkoon mahtui liuta merkkipaaluja: Thaimaalainen uusivuosi songkran (jo kolmas uusivuosi täällä viiteen kuukauteen),  Virpin 50-vuotis-synttärit, eduskuntavaalien loppukiri ja Julin nimipäivät ;D

Pari päivää Phuketissa pörrättyään Mamma ja pappa veivät meidät Lantan saarelle - Näin kai voi sanoa, kun me emme tikkua ristiin laittaneet tutustumis-, varaus- ja valmisteluhommissa.
Matin kanssa kävimme ostamassa lähtöä edeltävänä päivänä lauttaliput Phuketin keskustasta paikallisesta matkatoimistosta. Suosittelen toimintamallia saarelle matkaaville.
Hinnoissa on tinkivaraa ja paikalliseen tapaan asiat halutaan sopia kasvotusten. Liput saa halvemmalla matkanvälittäjiltä kuin netistä etukäteen varaamalla. Matkalippuun sisältyy yleensä myös nouto hotellilta.

Samasta kojusta laivaliput ja vuokra-auto

Taksilla satamaan ja organisoidusti alukseen. Phuket- Phi Phi aluksen vaihto ja Phi Phi- Koh Lanta. Tässä vaiheessa kokoonpanomme oli jo vahvistunut "family 3:llä", eli Terhillä, perheenjäsenellä.
Lautta pääsi turvallisesti perille, toisin kuin edellisenä päivänä palanut, samoilla vesillä ja samoilla asioilla liikkunut alus. Vajaasta 200 matkustajasta vain yksi menehtyi.

Satamasta saimme kuin saimmekin taksin hotellille. Tarjontaa oli reilusti ja se oli tavallisen äänekästä, ekhä meni jo hivenen tyrkytyksen puolelle.
Jos asumuksen varaa etukäteen, kannattaa kysellä kyyditysten perään- meidät olisi haettu satamasta, mikäli olisimme edellisenä päivänä huomanneet soittaa majoittajallemme, Clean beach resortiin.
Tosin 15km taksimatkan hinta ei aivan kohtuuton ollut. Reppureissarit, me ja muut pihistelijät tykkäävät kuitenkin "höylätä" sen ylimääräisen pois kaikesta.

Kaikesta näki, että turistikausi on viimeistään nyt ohi. Rannat olivat lähes autiot. Moni ravintola oli sulkenut ovensa ja aktiviteettien järjestäjiä ei juuri näkynyt.
Minulta ei silti mitään puuttunut. Viivyimme saarella useamman yön, joten paikoilleen kerkesi asettua kunnolla. Ensimmäistä kertaa täällä oloaikana tuli löhöiltyä kunnolla.
Kirjoja, uintia altaassa ja lämpimässä merivedessä, sikaria ja Liigan play offseja mm. Puitteet olivat viihtyisät, bungaloveissa ei moitteen sijaa- ei myöskään ruoissa. Tarjoilijoiden kömmähdyksiäkään eivoi pahalla muistaa.

Terveiset sinne Kuopioon! Kaveri tiesi, että Kuopiokin on saari jossain pohjoisessa

Aamiaisella

Rentoutumisen vastapainoksi kiersimme saarta lavataksilla ja vuokraskoottereilla. Saaren eteläosan luonnonpuisto tarjosi hulppeat näkymät. Merta, kallioita ja viidakkoa apinoineen.
Vierailu vesiputoiksella jäi odotetun kohteen puolesta vaisuksi, mutta jäimme seuraamaan paikallisten arkiaskareita pitkäksi toviksi. Tarkkailimme padon tilkitsemistä sekä heittoverkkokalastusta. Minua ainakin kiehtoi kovasti ja tutui, että pääsi vähän syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Vanhassa kaupungissa metsästimme riippumattokauppiasta kahteenkin otteeseen, mutta vuodenvaihde oli ajanut omistajan juhlimaan. Putiikki oli kiinni.

Rauhallisia rantoja

Songkran huurusti kännykkäkameran linssin

Wattenfall :D

Sadetta pitämässä, syöden

Sadetta pitämässä, kahvitellen

Lantan etelakarki

Thaimaalaiseen uuteenvuoteen kuuluu olennaisena osana vedellä läträäminen. Ajallisesti se sijoittuu vuoden kuumimpaan aikaan juuri ennen sadekauden alkua. Buddhalaisen Uskomuksen mukaan ennen uuteen vuoteen siirtymistä vanhan vuoden synnit sekä muunlainen likainen ja paha pestään pois-  karnevaalihengessä. Skootterin selässä saimme vesiryöpyn niskaamme useaan otteeseen. Silti meno oli verrattain hillittyä. Saattanee johtua osittain siitä, että suurin osa saarelaisista on muslimeja ja Lanta on leimautunut rauhalliseksi perhekohteeksi. Bilehileitä ja railakkaampaa menoa olisi löytynyt varmasti Phi Philtä, joka tarjoaa puitteet vähän vauhdikkaampaan (ennen perhettä) menoon.

Lomamoodiin asettauduttuamme poikkesimme kotona yhden yön ennen Khao Sokkiin siirtymistä. Vuokrasimme auton, jolla huristimme pari-kolltuntia kohti pohjoista. Phuketin "ruuhkista" päästyämme ohjauspyörän puristaminen keveni, samalla kun tie viidakkoon avautui. Välillä pikkubussit paahtoivat ohi "Vatasenjaloin", välillä taas me ohitimme taatelikuorman, kuorma-auton tai sen skootterin, jonka sivuvaunussa oli koira ja apina, joka nautiskeli itseään heilutellen vastatuulessa. (Jos Matti kuvalla kommentointi onnistuu, niin laitappa tulemaan).

Ohitettuamme Khao Lakin kaarsimme sisämaahan ja kohti viidakkoa ja Khao Sokin luonnonpuistoa. Maisemat mykistivät. Vehreän vihreää ja kumpuilevaa, jopa vuoristomaista.
Jyrkkiä mäkiä ja elefantteja tienposkessa. Bungalovimme sijaitsi luonnonpuistossa keskellä ei mitään pikkuruisen kylänraitin varrella. Näissä maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Aamusumua Khao Sokissa

Vältimme auto-optiolla valmismatka-ansan ja teimme tarjottua vastaavan venereissun omatoimisesti, säästäen pitkän pennin/bahtin. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että olisi ollut myös järjestettynä hintansa väärti. Tosin nyt saimme oman veneen ja riippumattoman päätäntävallan- rauhallisemman reissun. Hienon reissun viidakkojärvellä. Jos olisin ottanut panoraamakuvan keskeltä järveä, muistuttaisi sen sydänkäyrää- joskin vähän rytmihäiriöisenä. Paljon pystysuoria kallioita runsaan kasvillisuuden hunnuttamana.

Retkellä

Pienen patikkamatkan teimme myös. Ensimmäistä kertaa kävelin bambumetsässä ja mää niin nautein, vaikka olikin vähän kuumetta. Jäimme (em. syystä) perheen kanssa vilvoittelemaan pikkuisen joen varteen viisikymppisten ja Terhin jatkaessa syvemmälle viidakkoon.
Vesi oli raikasta ja evästetty mango hyvää. Paluumatka olikin hitaampi kun päät kenossa tarkkailimme gibbonien (apinoita) iltatoimia. Elukoita oli muutenkin kivasti, pikkulliskoja kymmenittäin, kaskaita ja varaaneja, joita pidemmälle ehtineet näkivät. Yli metrisiä.

Bambut houkuttelivat kiipeämään. Yritin

Pimeän laskeuduttua saimme kouriintuntuvan todisteen siitä, että olimme sademetsässä. Ukkosti. Me kerkesimme juuri ennen sadetta nauttimaan reissun viimeisen yhteisen illallisen hieman hipahtavassa ravintolantapaisessa. Paikka oli tunnelmallinen, boheemi. Istuimme ja aterioimme lattialla istuen - ja välillä riippumatossa Ronjan reissuväsyä rauhoitellen. Ruoka oli herkullista ja palvelu täsmällistä. Mahtoiko olla ensimmäinen kerta "vanhusten" reissun aikana. Saksalainen omistaja- tarjoilija varmasti selitti sekoilujen puuttumista.

Aamulla suuntasimme kohti Phuketia ja lentokenttää. Aikaa oli ennen koneen lähtöä, joten poikkesimme kiitoradan jatkeena olevalle beachille. Muutaman nousun näimme ja vieraamme kastautuivat viimeistä kertaa Andamanin meressä- ainakin tällä erää. Kiitos kaikki kolme vierailusta ja kaiksesta mistä saimme nauttia kanssanne!

-Kaarlo-

Loppuun kuvia liikenteen uhreista:

Kuningaskalastaja

Kärmes

 Ja sokerina pohjalla. Viisikymppis-syömingeillä valitsimme Matin kanssa jälkkäreiksi duriania. Jäi molemmilla syömättä. Maku vastaa sitä hajua, kun halkaisee sipulin, joka onkin ytimestään jo ruskea. Kuvottavaa. Harmitti, kun muuten oli niin hyvää ruokaa. Pitkin iltaa tuli sitten durian röyhtäyksiä kuin muistuttaen virhevalinnasta.

Kannattaa kokeilla, jotta tietää jättää väliin- durian

Koh Yao Yai, rauhaa ja aitoja hymyjä

Kävästiin perheen kesken sekä vieraiden (nimeltä mainitsemattomat pääsykokeeseen lukijat) kanssa neljän päivän visiitillä lähisaaressa Koh Yao Yailla, jossa jo aikaisemmin kävimme, muistaakseni helmikuussa. Se on parinkymmenen kilsan päässä Phuketista ja tälläkin kertaa matkasimme sinne lautalla. Otimme skootterimme mukaan ja tarkoitus olikin päästä vähän tutustumaan paremmin saarelaisten elämään. Lautalla jututtamani paikallisen mukaan saarella asuu suunnilleen saman verran ihmisiä kuin Posiolla. Saaren ihmisistä reilusti suurin osa on muslimeja ja se näkyikin (ja kuului) siellä selvästi. Vieressä on samaan saariryhmään kuuluva Koh Yao Noi,joka on samantyylinen saari kun Yaikin. Phuketissa lomailevat ihmiset, KÄYKÄÄ täällä, jommalla kummalla, Koh Yao Yailla tai Noilla. Miksikö?

Olin alustavasti kysellyt Yao Yai Beach Resortista huonetarjousta ja se yllättäen pitikin vielä paikkansa perille päästessämme :) Huvikseen kuitenkin kokeilimme vielä vaihtaa huonetta parempaan ja niimpä vaan saimme samaan hintaan oman bungalowin meren rannasta. Aina kannattaa kysyä :D Kannatti tämänkin majoituspaikan valintaan käyttää ne useat tunnit huonon netin kanssa.

Kelpaisiko jalkahieronta?

Majapaikan ravintola

Elämäni kovimmat vauhdit saatiin tällä keinulla

Toisena päivänä vuokrasimme pitkähäntäveneen päiväksi. Saatiin tällä kertaa loistava venekuski. Ylläripaljo helpompaa saada sitä mitä haluaa, kun kuski osaa vähänkään englantia. Saatiin puljattua hintaakin vähän alemmas ja saimme tehdä oman reittisuunnitelman. Pääpointtina oli vältellä turistien kansoittamia pikkusaaria ja päästä snorklaamaan kirkkaaseen veteen.

Hän on "Thon"

Yksi päivän kymmenistä lepohetkistä

Snorklauspaikasta palatessamme fiksu kuskimme sai päähänsä ajaa paikallisen kalastusaluksen kylkeen. Pääsimme vähän näkemään, miltä heidän touhunsa näytti. Kalat, mitä he kalastelivat oli sellaisia viiden sentin mittasia pikku sinttejä. Ihmetellessämme veneestä noussutta höyryä, veneestä ojennettiin pikku purkillinen höyrytettyjä kaloja. He siis saman tien kypsentivät kalansa aluksessa. Luulisi olevan tuoretta. Palatessamme majapaikkaamme köröttelimme pikkuhiljaa laskuveden paljastamia rantoja myötäillen. Paikallisia kyykki siellä täällä rantakivikossa etsimässä mustekaloja.

Välipalaa luomusti

Löytyykö niitä mustekaloja?

Skootteri on kyllä oiva apukeino päästä tutustumaan lähialuesiin. Se on ainoa tapa selvitä tässä kuumuudessa pitempiä aikoja pihalla, varsinkin pojan kanssa. Saatiin kahden päivän aikana kierrettyä koko saari ympäri ja nähtiin vähän enemmän, miten saarella eletään.

Kävimme vielä Ellun kanssa kahdestaan pikku kiertoajelulla karttaan merkattujen teiden ulkopuolella. Kuvat kertokoon siitä. Huikeeta!!!

Jäätelöllä

Muuten elämä jatkunu normaalisti. Ihan tavallista perhe-elämää vietetty. Muutaman viikon välein ollaan suunnilleen jossain päin Phukettia/Thaimaata käyty ns. “lomalla”. Mukava ollut nähdä monenlaista seutua ja monenlaisia kyliä ja rantoja. Phuketin saarikin alkaa pikkuhiljaa olemaan jo tuttu. Lastenhoitajan myötä olemme Ellun kanssa päässeet nyt käymään skootterilla ajelemassa ympäri Phukettia.

Koulusta tietenki vielä muutama sana. Kaiken maailman lomia ollut ja tuntunut välillä, että ei oo koulua ollenkaan. Noh, huomenna on taas kuitenkin pikkukoe ja parin tehtävän palautus. Sopivasti kuitenki ollut toimintaa, että muistaa välillä, mikä oli pääsyy, että tänne tultiin :D Suomeen tulo on käytännön asioiden hoitamisen kautta tullut jo mieleen. Koulun kanssa pitänyt olla yhteydessä valmistumisasioiden selvittelyssä..

Katellaan

-toni-