Lentokentällä oli porukkaa ihan mytysti. Onneksi lapsinemme saimme erityiskohtelua. (Kaikkien erityistapeita omaavien kohtelu on ollut silmiin pistävän hivelevää Thaimaassa.) Lento oli onneksi lyhyt, vaikka laskeutuminen meinasikin mennä pitkäksi. Kone iskeytyi kenttään sellaisella voimalla, että kehossani on valehtelematta takapuolen kokoinen mustelma.
Vaikka etukäteen yritin henkisesti valmistautua taksien kanssa säätämiseen, meinasi kasetti syltätä kyytiä metsästäessä. Koska hotellin sijainnista ei ollut täyttä varmuutta, ja matkatavaroita oli niin valtavasti, tyydyimme pitkin hampain rämisevään, ylihintaiseen tila-autoon. Sen kylkeen oli varastettu jostain limousine-tarra, vaikka auto oli tämän vuosituhannen versio Hiacesta. Ronja näytti olevan autossa eniten kotonaan tähän asti. Isänkin silmäkulma kostui, kun äänimaisema lennätti takaisin pohjolaan putkivaivaisen linttamersun luo. Kuski oli hullu. pujotteli liikenteessä, kuin Rukalla ja puikkasi sellaisin väleihin, mihin ei edes mopolla mahtuisi. Ihmeesti kuitenkin tilaa löytyi ja perille päästiin, vaikka kuski olikin hukassa. Toni ihmettelikin, että tarviiko täällä turistin olla kartturina, kun neuvoi ajajaa oikeaan osoitteeseen.
Phuketin saarelle laskeuduttuamme mielikuva aina hymyilevistä thaimaalaisista todentui vain mielikuvaksi. Toki hymyileviä ja ytävällisiä on ollut suurin osa kohtaamistamme, mutta taksiporukka oli ynseää ja vähän töykeääkin. Suurin ahdistus johtuikin ehkä siitä voimattomuuden tunteesta, mikä seuraa siitä, kun huomaa olevansa toisten armoilla, kuitenkin apua tarvitsevana. Onhan se luonnollista, oikeutettukin, että turistin löysä raha kelpaa. Lassi-veli kiteyttikin hienosti: Ne näkee teiän valkosesta ihosta, että ootte ihan sairaan rikkaita. Siihenkin on opiskelijalla sopeutuminen.
Nyt on kuitenkin asiat valoisammin, vaikka illalla ihmiskohtalot, taksimafia, tuloerot, oikeudenmukaisuus ym. valvottivatkin. Päätös on kuitenkin vielä tekemättä, lopettaisiko tuon mentaalisen maailmanparantamisen, vai leikkaisko jo parran pois.
Kiitos Tonin huikeasti onnistunut hotellin valinta loivensi alkujärkytystä.
Joulutunnelma jäi Suomeen, ja uusivuosikin on jo aatossa ihan odottamatta. Odotukset vuodenvaihteelle: jääkaappi täyteen, lähialue tutuksipesuloineen, ruokakauppoineen ravitsemuskojuineen.
Lue otsikko! Kaarlo
Phuketin saarelle laskeuduttuamme mielikuva aina hymyilevistä thaimaalaisista todentui vain mielikuvaksi. Toki hymyileviä ja ytävällisiä on ollut suurin osa kohtaamistamme, mutta taksiporukka oli ynseää ja vähän töykeääkin. Suurin ahdistus johtuikin ehkä siitä voimattomuuden tunteesta, mikä seuraa siitä, kun huomaa olevansa toisten armoilla, kuitenkin apua tarvitsevana. Onhan se luonnollista, oikeutettukin, että turistin löysä raha kelpaa. Lassi-veli kiteyttikin hienosti: Ne näkee teiän valkosesta ihosta, että ootte ihan sairaan rikkaita. Siihenkin on opiskelijalla sopeutuminen.
Nyt on kuitenkin asiat valoisammin, vaikka illalla ihmiskohtalot, taksimafia, tuloerot, oikeudenmukaisuus ym. valvottivatkin. Päätös on kuitenkin vielä tekemättä, lopettaisiko tuon mentaalisen maailmanparantamisen, vai leikkaisko jo parran pois.
Kiitos Tonin huikeasti onnistunut hotellin valinta loivensi alkujärkytystä.
Joulutunnelma jäi Suomeen, ja uusivuosikin on jo aatossa ihan odottamatta. Odotukset vuodenvaihteelle: jääkaappi täyteen, lähialue tutuksipesuloineen, ruokakauppoineen ravitsemuskojuineen.
Lue otsikko! Kaarlo
