Avautuminen, osa 1

Tuntuu siltä kuin thaimaalaisilta puuttuisi luova ongelmanratkaisutaito.  Heillä on sen sijaan taito 1) paisuttaa pienestäkin ongelmasta todella suuri, 2) keksiä hätävalheita ja 3) saada joka ikistä asiaa hoitamaan hirveä määrä ihmisiä.

Otetaanpa näiden hurjien väitteiden tueksi pari esimerkkiä:

1) Kävin hotellin respassa vaatimassa huoneen siivousta, jota ei jostain syystä oltu toimitettu päivän aikana. Virkailija tarttui puhelimeen ja soitti 3-5 puhelua, joiden jälkeen totesi, että poikaystäväni (xD) oli kuulemma kieltänyt huoneemme siivouksen. (?!!) Totesin, että viisi minuuttia sitten ihmettelimme mieheni kanssa siivoamatonta huonetta, joten laiskan siivoojan hätävalhe tuskin pitää paikkansa. (Tuon jälkimmäisen lauseen jätin sanomatta). Virkailija soitti taas 3-5 puhelua, kunnes paikalle saapui kravattikaulainen mies. Hän tarttui omaan puhelimeensa ja toimitti asiaan kuuluvat 3-5 puhelua. Lopulta se ensimmäinen virkailija hoksasi kysyä minulta, voisivatko he siivota huoneemme nyt. Se kävi meille! Jäin vaan miettimään, et olisko asia ollu jotenkin vähemmälläkin diskuteeraamisella selvä... Ja mikä oudointa, ei anteeksipyyntöä.

2) Kävin Ronjan kans lääkärissä ton flunssan takia. Se, että vakuutusyhtiö maksaa viulut, oli vissii  jotenkin ylivoimaisen vaikea asia (vaikkakin sairaalan nimi on harhaanjohtavasti Phuket International Hospital). Asiaa hoitsmaan täytyi pstistaa koko henkilökunta, jotta vihdoin sain passini takaisin ja pääsimme lähtemään. Kiitos Bangkokin Euro-centerin, jonne soitin ja josta sain apua. Sieltä eräs suomalainen topakka nainen hoiti puhelimella asian.

 Kaiken huippu oli kun pyysin kyseisen sairaalan infosta taksIa. "No car", kuului vastaus. Lähdin painelemaan kadulle, niin piha oli täynnä takseja, ja viisi metriä ulko-ovesta tultiin tarjoamaan kyytiä. Tiedän, että se taksi ei ollut sairaalan oma, mutta eipä ollut virkailijalla luovuutta vähän soveltaa ja ohjata nuori, avuton ja vähän itkuakin vääntänyt äiti ja sairas lapsi läheiselle taksitolpalle. Mielestäni tässä on jo kyse ongelmanratkaisutaitojen puutteesta!

3) Phuketin lentokentän taksisysteemi on ihan käsittämätön. Jos haluaa ns normaalin taksin, täytyy mennä vuoronumero kädessä seisomaan jonoon (en ymmärrä mikä merkitys vuoronumeroilla on, kun joka tapauksessa jonotetaan), ja sitten joku englantia puhumaton nainen huitoo ja kirjoittelee lappuja ja säätää niin ettei kenellekään tule selväksi, mihin ollaan menossa ja mitä maksaa. Menin jonoon ilman vuoronumeroa, ja siitäpä nainen ei pitänyt! Hän hoki hullun lailla yhtä ainoaa sanaa (ilmeisesti tarkoitti vuoronumerolappua). Kävin turhautuneena nappaamassa pöydältä vuoronumeron (laminoitu valkoinen paperi, jossa luki isolla nro 11), ja palasin sitä heiluttaen naisen luo. Tässä vaiheessa nainen keräsikin kaikilta laput pois ja jakoi ne uudelleen niin, että jonon ensimmöinen(minä) sai nron 1 ja niin edelleen.... Tässä vaiheessa minulla oli ilo poistua koko vietävän karusellista, sillä pojat olivat tinganneet meille jonkun toisen taksimafian kyydin. Oli siinäkin taas systeemi systeemin vuoksi!

Kyä ny helpotti.

Juli