Koh Yao Yailla

Lämpöiset terveiset täältä valtameren ääreltä, kirkkaan tähtitaivaan alta suloisesta (?) pikku bungalowistamme. 8-kuinen nukahti juuri ja on aika jälleen tervehtiä teitä muutamalla kuvalla ja ei-niin-tarkkaan-harkitulla sanalla.

Olemme koko porukalla Koh Yao Yailla, Phuketin itäpuolella olevalla rauhallisella muslimisaarella. Matka taittui autolautalla mm. lehmien seurassa.

 Täällä on lämmin. Ruoka on hyvää. Meri on kaunis. Hiekka on pehmeää. Hotellin rantaravintolasta saa tuoreesta mangosta tehtyä smoothieta.

Kuumuus on aika ajoin liian tukalaa. Pienten kanssa liikkuessa se aiheuttaa hieman huolta - osaako rintavauva lisätä juomista hikoilun lisääntyessä? Ronja lipittelee mielellään myös vettä, ja sitä yritetään tarjota joka käänteessä.

Matkamme jatkuu täällä, ehkä kerromme lisää myöhemmin, saanemme lisää kuviakin lisättyä.

Juli

P.s. Kaksi kuukautta reissussa. Aamupala- ja bloginkirjoitusmaisema on seuraavanlaainen:

Bangagigok

Kävimme Bangkokissa 4 yön reissun tarkoituksena käydä noutamassa Bangkokin lentoasemalta läppäri, kamera ja tabletti, jotka Lufthansan Baggage Service oli käynyt noukkimassa talteen löytötavaratoimistosta. Muuten reissun tarkoituksena oli käydä tutustumassa maailmankuuluihin viikonloppumarkkinoihin sekä antaa muutenkin Bangkokille mahdollisuus tehdä vaikutus meihin.

Taksien hinnoista ärsyyntyneenä meillä on tapana nykyään mennä paikallisbusseilla sinne, minne suinkin niillä vain pääsee. Phuketin lentoasemalle bussi ehtii noin tunnissa. Hyvällä tuurilla meidän kohdalle osui ilmastoitu minibussi. 

Vaikka minkäänlaista lentopelkoa ei meidän perheessä podetakkaan, kyllä lähiajan lento-onnettomuudet Aasiassa on pistänyt vähän puntit tutisemaan. Vaikka osa Phuketista lentävistä lentoyhtiöistä sijoittuukin EU:n mustalle listalle, ei sitä auta jäämään pelkäämään. Ei tule kylläkään aina valittua lentoa pelkän hinnan perusteella. Lento meni hyvin taas ja poika nukkui taas suuren osan matkasta rintarepussa.

Bangkokissa taksilla ajaminen on halvempaa kuin Phuketissa, joten otimme semmosen heti lentokentältä. Mihinhän tän maan taksikuskit joutuis ellei Toni niitä opastais ansiokkaasti perille (paikkoihin joissa ei olla itekkään vielä koskaan käyty)?! Vai yrittääköhän ne tarkotuksella kiertää ja ajaa ihan vikasuuntaan että sais käärittyä isommat rahat. Siitä ei olla ihan varmasti vielä päästy selville. Karttaa ne ei ainakaan osaa Tonin mielestä lukea. Vaikka näyttäis kuinka merkattua kohtaa google mapsista ni ei ne vaan osaa kattoa sitä. Ei ne koskaan paljon aja harhaan, mutta kertaakaan ei oo saanu vielä istua takapenkillä rauhassa, vaan joka kerta tarttenu vähä gepsillä seurata, missä mennään. Ollaan vissiin yövytty niin pienissä hotelleissa, ettei ne tunne niitä suoraan nimeltä :) No nää on pikku juttuja tämmöset. Mutta rehellisiä kaikki taksikuskit ei kylläkään oo, siitä myöhemmin lisää. 

No, yötä myöten oltiin kuitenkin perillä majapaikassa. Siinä pimeällä kujalla seistessä Ellu vähän toivoi että Toni ois sittenkin neuvonut harhaan. Hotellin ensivaikutelma ei nimittäin oikein vakuuttanut. Englantia ymmärtämätön ja puhumaton mies otti meidät vastaan eli antoi huoneen avaimen kouraan. Sen verran osasi sanoa että aamupala on sitten kahdeksalta. Seinäkelloa apuna käyttäen yritettiin selvittää että mihin asti aamupalaa saa, mutta ei kuulemma mihinkään asti vaan se on tasan kello kahdeksan. Selvä! Käytävä haisi pyllylle ja saman teeman mukaisesti hissi haisi pissalle. Eikä vaan haissut vaan sitä ihan oikeasti oli hissin lattialla kun kengät niin tarraantu kiinni. Syyllinen taisi olla hotellin oma kissa. Näistä aistien herättäjistä huolimatta tai ehkä sittenkin juuri niistä johtuen Ellulla meni numerot sekaisin ja yritti kopeloida keskellä yötä naapurihuoneen ovea auki. Onneksi siellä oltiin kuitenkin sikeässä unessa.

Huone oli siisti eikä siitä löytynyt mitään valittamista (eli torakoita). Nukkumaan alkaessa Ellu hahmotteli mielessään muita Bangkokin-matkaajia varoittavaa arvostelua hotels.comiin...ja jatkoi sitä aamulla rukouskutsun kajahtaessa soimaan kello 5.25. Hotelli sijaitsi siis Bangkokin muslimiyhdyskunnassa, ja viereisen moskeijan rukouskutsut ja saarnat sai mukavasti kuunnella omassa sängyssä maaten :/ 

Eka yön jälkeen suuntasimme Bangkokin kansainväliselle lentoasemalle, josta löysimme pikku toimiston lentoaseman ylimmästä kerroksesta. Virkailija kysyi muutaman kysymyksen ja passia, jonka jälkeen kävi nurkkakaapista penkomassa esille tavaramme. Kyllähän siinä hymy tuli naamaan, ku saimme takaisin aika paljon rahan arvoista, ennen muuta tunnepitoista tavaraa. Reissun tarkoitus oli täytetty. Loppupäivän vietimme MBK-kauppakeskuksessa, josta löytyi monenlaista tavaraa.

Kolmantena päivän otimme taksin kehutulle Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Markkina-alue oli aivan jäätävän kokoinen ja sitä ei millään ehdi kiertää viikonlopun aikana kokonaan. Siellä sanotaan olevan kaikkiaan noin 9000 kojua. Kuva kertokoot enemmän, jos siitä selvää saa.

Markkinoilta löyti kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Mukava oli ostella, ku hinnat oli aina muutaman euron korkeintaan. Ihan sama, mitä osti. Oli vaatteita, huonekaluja, sisustusjuttuja, lemmikkieläimiä, ruokaa, härpäkkeitä jne jne. Ennen Suomeen tuloa, täytyy käydä ostamassa laukut täyteen.

Koiria lojuu joka puolella. Ne ei sinällään haittaa mitään ja ketään eivätkä ole mitenkään aggressiivisia, mutta kyllä se vähä ärsyttää väistellä niitä joka paikassa.

Päätettiin palata hotellille julkisia käyttäen. Marketin kupeessa ois kyllä ollu muitakin vaihtoehtoja kuten kuvasta näkee. Skootteritakseja päivystää vähän väliä tien varressa.

Turistien suosimia kulkuneuvoja näköjään oli minibussit, mikä varmasti on järkevää, jos on isommalla porukalla liikenteessä. Ihmispaljous joka paikassa oli kyllä älytön. 

Muuten niin laiskannäköisesti istuskellut katuviulisti ryhdistäytyi kuvaa varten ja tais se saada jonkun soinnunkin särähtämään korvaamme.

Yks vaihtoehtoinen kulkuneuvo on tuktukit, jotka Bangkokissa ovat hieman erinäköisiä kuin Phuketissa. Mielummin kuitenkin taksissa pojan kans kulkee turvakaukalo vöissä, kuin tommoseen ahtautuu. Oma tunnelmahan siinä ois pujotella nuilla ruuhkan keskellä.

Päivän saalis

Neljäs päivä kului taas ostoskeskuksissa. Kävimme tutustumassa yhteen lapsille suunnatussa keskuksessa ja siellä olikin monenlaista vaatetta ja tavaraa. Hinnat oli kuitenin mielestämme liian korkeita, joten ei paljon tarttunut mukaan. Jostakin matkablogista bongasimme, että täällä on joku ostoskeskus pyhitetty kokonaan elektroniikalle. Kävimme senkin tarkastamassa ja olihan siellä miehille kaikkea näkemisen arvoista. Täällä Toni pääsi taas tinkaamaan. Bluetooth- kaiutin irtosi lopulta 850 bahtilla ku osa parhaimmillaan kehtasi pyytäää siitä jopa 1500 bahtia !!! On muuten hyvä laite.

Viimeinen päivä Bangkokissa otettiin ihan levon kannalta. Vähä vaihtelua saatiin syömiseen ku käytiin syömässä pitsat PizzaHutissa. Hyvä se on välillä syyä jotakin paikallisesta poikkeavaa, vaikka emme kyllä vielä myönnäkkään, että olisimme täkäläiseen ruokaan kyllästyneitä.

Niin, siitä taksikuskien rehellisyydestä. Ku oltiin menossa markkinoille ja oltiin melkein perillä kohteessa, taksikuski yhtäkkiä sammutti mittarin ja hintaa kyseltäessä se oli kuulemma 160 bahtia (reilu 4 euroa). Kyllähän me huomattiin, että nyt kyllä taksikuski vetää jotain omaa showta, ja tarkkaavaisen Ellun muistiin oli tallentunut mittarin luku 140 ja jotain, juuri ennen ku kuski mittarin sammutti. No maksettiin sitte 150 bahtia ja autosta ulos astuttuamme meinas vähän naurattaa, ku tajuttiin, että kaveri yritti oikeesti huijjata alle puolta euroa lisää taksin hintaan :) Huvittuneisuutta lisäsi se, että kuski vielä muka räpläsi mittarin virtajohtoa ikään kuin osoittaakseen, että mittari meni rikki just matkan lopussa :)  Salli mun nauraa!!!

Kuvan kuski ei liity edelliseen tapaukseen.

Hotelli, missä yövyimme, oli lopulta aivan kelpo paikka asua. Se oli pieni ja ihan siisti. Aamupalakäytäntö oli hieman omituinen ja melko suppea. 3 paahtoleipää muutamalla nakilla ja raa'aksi paistettu kananmuna :D ja kahvi tietenki. Nescafen valmisjauheesta tehtynä, niinku täällä on tapana.

Ps.

Mango on huippua.

Ellu pysyy näillä tyytyväisenä ku tasaisin väliajoin tarjoilee :)

Skootterillaki pystyy käymään kaupassa.

Toni ja ( Ellu )

Krabi

Pääsimme kuin pääsimmekin lopulta Krabille!

Matkamme sinne oli nimittäin vaiherikas. Vaikka olo perillä oli varsin antoisaa, menomatkasta on pakko kertoa muutama yksityiskohta.

Hotelli jonka olimme varanneet ei ollutkaan siellä minne varaussivusto viittasi. Puheaika kännykästä oli lopussa. Hotelli täytyi perua soittamalla Hotels.comin asiakaspalveluun (mielestäni harhaanjohtava nimitys) Suomeen. Harvinaisen vaikea oli "asiakaspalvelijan" ymmärtää, että heidän nettisivuillaan on virhe. Ja että Google Mapsissa on virhe! Sitä ei ihan hevillä sulata! Ronjalle unohdettiin ottaa ruuat mukaan (täällä niitä on todella vaikea löytää), emme tienneet mihin menemme yöksi jne. Bussimatkasta (kiitos Buddhan?) selvisimme kuitenkin hengissä, vaikka sitä ei ihan joka ohituksessa olisi uskonut... Kaiken huippu oli se, kun bussi pysähtyi keskelle pimeyttä jonkun neonvaloin koristellun baarin eteen ja sanoi olevamme perillä Krabi Townissa! Ovi aukastiin ja puolenkymmentä avuntarjoajaa repi tavaramme autosta.

Emme olleet mielestämme Krabi Townissa, joten google mapsiin ja pieneen lapseen vedoten saimme lopulta kyydin oikeaan Krabi Towniin, johon muuten yksi paikallinenkin oli samalla bussilla matkalla. Myöhemmin selvitimme, että alkuperäinen pysähdyspaikka olikin oikea bussiasema (joka oli suljettu), josta olisi pitänyt ottaa taksi tai bussi keskustaan... No, fiilikset olivat kuitenkin aikamoisen sekavat kun lopulta perjantai-iltana löysimme ainoan vapaana olevan hotellin Krabi Townin keskustasta ja pääsimme nukkumaan.

Tuota edellä olevaa lukuun ottamatta lomamme oli oikein rentouttava. Siispä siitäkin muutama sananen ja kuvanen.

Seuraavan yön majoituspaikka oli sympaattinen Bungalow.

Vaikka asumus oli varsin vaatimaton, siellä oli kaikki välttämätön, kuten ilmastointi, lämmin vesi sekä jääkaappi. Vaatimattomuudella tarkoitan sitä, että peittoina toimivat froteepyyhkeet, suihku oli suoraan vessanpöntön päällä, jne. Silti viihdyimme. Bungalowien omistaja kuljetti meitä Ao Nangin rannalle ja takaisin. Täällä oli sitäpaitsi nopein netti tähän mennessä.

Sunnuntaipäivä oli huikea.Vuokrasimme Bangkokissa asuvien Jennan ja Joonaksen sekä kahden suomikaverin kanssa veneen sekä kuljettajan käyttöömme koko päiväksi. 

Hintaan sisältyi käynti viidellä eri saarella - oman tahtimme mukaan. Vene oli tunnelmallinen vanha raihna, meri turkoosi, laukussa kylmää limsaa, ihossa aurinkorasvaa. Vesi oli kirkasta. Lapset viihtyivät. 

Krabin saarille voisin samantien lähteä uudelleen. Kuka tulee mukaan?

Juli

Hyvää ystäväinpäivää!

Hyvää ystävänpäivää paikallisbussista! 

Hyvää ruokaa ja seuraa

Teknisten ongelmien vuoksi tämä viikonloppuna kirjoitettu teksti näkee päivänvalon vasta nyt.

Taas on yksi viikko taputeltu. Koulussa oli ensimäiset pikkukokeet, oikeastaan läksynkuulustelut.
Kun kouluhommilta jäi niin hyvin aikaa, ehdimme hinkkaamaan zippiä ja puttia kuntoon niin rangella kuin asuntomme katollakin. Kun swingikin alkaa vetreytymään "talven"  jäljiltä herkistyvät korvat kuulemaan kenttien kutsun.  viereisen kentän green fee on caddie- tippeineen Vanajanlinnan tasoa, joten kuulostelemme vielä, josko löytyisi opiskelijalle paremmin sopivia ratkaisuja.

 
Tällä viikolla kävimme tutustumassa moneen uuteen ruokapaikkaan. Mo buddyn kanssa söimme big chicken-ravintolassa. Paikan olemme nimenneet sen pihalla  jököttävästä monimetrisestä kana patsaasta. Se toimii hyvänä maamerkkinä asunnolle tultaessa. Painakaahan mieleen tänne matkaavat, taksit ja bussit tottelevat käskyä: "To big chicken!" (bussi on phuket town-patong).

Koulumme järjestää Buddy Buddier programin jonka tarkoituksena on tutustuttaa vaihtareita paikallisiin opiskelijoihin. Meidän perhe sai parikseen Thaimaan kiinalaisen Mon. Mo muuten tarkoittaa thaimaan kielellä vesimeloonia. Nimensä tyttö oli saanut äitinsä raskausaikaisesta mieliruoasta. Samalla logiikalla Ronjan pitäisi olla juustohamppari, tai sen sisältä löytyvä suolakurkku, salmiakki tai kiinalainen ruoka.

Menimme siis kanapaikkaan päivälliselle.  Ravitola on paikalliseen tasoon nähden lähes luxustasoa. Ilmastointi, viihtyisä ja hiljainen, hienot pöytäliinat ja kunnon puukalusteet. Luonnollisesti oletin ruoaltakin paljon, mutta ainakaan valitsemamme lajikkeetmeivät vastanneet huutoon. Ei mitään valittamista tai suurempaa pettymystä, mutta odotin vain hiukan enemmän, olimmehan hienosti syömässä. Kokin puolustukseksi täytyy sanoa, että papaijasalaatti yhdellä chilillä löysi tiensä sydämeeni. 

Ruokaillessa oli helppo Tutustua paremmin toisiimme. Mo on mukava ja ystävällinen, tosin vähän kiireinen seitsemän kurssinsa kanssa kun aikoo valmistua kevääksi.

Tiesitkö muuten, että thaimaan kiinalaisilla naisilla ei ole lupa/ tapana syödä nauta-eläimen lihaa. Mo oli kerran vahingossa syönyt ja sen jälkeen maannut kaksi viikkoa kun jalat eivät toimineen. Siinä me sitä sitten äimistelimme. 

Myös muihin henkimaaliman juttuihin saimme selityksiä. Ihmiset tööttäävät Buddhan patsaan kohdalla ja tekevät sen kädetyhteentervehdyksen. Henget asuvat niissä yli-ison postilaatikon kokoisissa, temppelin näköisissä minitaloissa. Näitä on kaikkialla; talojen ja hotellien pihoissa, golfkentän laidalla, viidakossa jne. Ne ovat merkkeinä muille hengille, että paikka on jo miehitetty. Talonväki ja vieraat ym. saavat käydä peremmälle, vieraat hehget eivät. Paikallisilla on tapana ruokkia henkiä pienin uhrilahjoin. Hedelmiä, riisiä tai mitävain ja juomaksi punaista fantaa. Samoin kunnioitetaan myös Buddhan patsasta. Se ihmetyttää, miksi juoman on oltava aina punaista, vaikka nesteen pinta ei todistettavasti laske enempää kuin haihtumisen verran. Kysymättä jäi myös miksi jotkut puut on kiedottu värikkäin huivein. Aivan niin kuin joillekin epäonnisille munkeille olisi käynyt niin kui  niille Varjakansaaren sammakoille.

Nelikasvoinen Buddha viereisen vieressä

Hotellimme henkikoppi

Seuraavaksi esittelen kulinaristiystävämme Nikon esittelemät paikat. Tämä ensimmäinen paikka oli ympäristöltään niin mitäänsanomaton, että mitään ilmiselvää lempinimeä emme vielä ravitsemusliikkeelle keksineet. Paikallisten suosima Phuketilaiseen katumaisemaan sulautuva ihan tavallisen näköinen paikka. Mutta ruoka oli herkullista, paras ateriani täällä tähän mennessä. Toki ruokahalua lisäsi varmasti yli tunnin odottelu tilauksesta. Ei kuulemma ole tavanomaista. Tarjoilija oli tänään totaalisen poissaoleva. Vaikka tarjoilija oli jäässä, saimme kaiken tilaamamme, mikä on täällä mainittavan arvoinen suoritus. Tosin alkuruoaksi tilaamamme papaijasalaatti tuli vasta "muistutuksesta" ikään kuin jälkkärinä. Minulle uusi ja ihastuttava tuttavuus oli riisin päälle laitettava chili-hunajamössö, joka ulkonäöltään muistuttaa mämmin ja kaurahiutaleiden risteytykseltä. Makeaa ja ryhdikästä.

Esillepano ontuu, maku ei. 

Toinen, seafood-ravintola ei ainakaan hävinnyt edelliselle. Tämäkin oli autenttinen, paikallisten kansoittama. Viihtyisyydeltään se oli paikallista tasoa paljon korkeampi. Ei maalattiaa, vaan betoni. Kukkia, pöydissä liinat, tosin limonaadia mainostavat muoviset, mutta liinat kuitenkin. Lautaset ja mukit olivat kuitenkin niitä samoja muovisia, niin kuin kaikkialla. Samoin aterimet niitä ohuita peltisiä niin kuin kaikkialla.

Jotenkin tähän nuhruiseen ympäristöön on jo tottunut. Aluksi se järkytti, kun kaikki näytti niin köyhältä ja kurjalta, mutta sillä ei näytä olevan mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Esteettisyys jää monesti käytännöllisyyden alle, kätevää ja niin käytännöllistä. Enää nurkissa vilisevät rotat eivät pahemmin häiritse. Kirkuvan värikkäät muoviset pöytäryhmät eivät enää pistä silmään, nyt ne ovat jo aivan tavallisia. Eikä keskellä liikennettä syöminen, puolen metrin päässä kadusta häiritse, paitsi Harley Taavettien kaasuttaessa ohi, tai niitten pillipakoputkisten taksien.

Niin ruokaan. Olin hiukan ennakkoluuloinen meriruokaa kohtaan ennen ravintolaan menoa. Syytän siitä tuoretoreja, joissa välillä lemuaa kuvottava, ei niin tuore kala. Tuoksun lähteen syöminen ei ole silloin ensimmäiseksi mieleen tuleva asia. Ruoka yllätti minut positiivisesti. Söimme herkullista kalaa, joka paljastui lopulta meriahveneksi. Ja maku olikin tuttu, vaikka kastike olikin uusi. Uusi, ja taivaallinen: Lime-Valkosipuli-inkivääri-yrttiliemi. Kala lepäsi eksoottisesti pienen hiilipannun päällä. Toinen kala oli nimeltään Tilapia tai joku muu pilatesta muistuttava. Söimme sen grillattuna. Höysteeksi valitsimme kevärullat, uppopaistetut eli friteeratut kasvikset ja riisiä? Ateria oli kolmelle juuri sopivan kokoinen. Nälkä siirtyi, mutta nautinnon vuoksi ruokailua olisi voinut pitkittää. Niin teimmekin mango-ananas-banaani-smoothien verran. Vaikka jälkkäri oli hiukan valju, pääsi paikka jaetulle kärkisijalle parhaiden ravintoloiden listassa.

Niko and delicious seafood

Niko paljastui todella miellyttäväksi herrasmieheksi. Hänen seurassaan on helppoa ja viihtyisää olla. Hän pitää hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta kavahtaen jenkkityylistä, mitäänsanomatonta small talkia. Heti alusta asti tuntui, että surffailemme samoillana allonpituuksilla. Saksalaisen tietomäärä kaikesta ruokaan liittyvästä tuntuu olevan pohjaton. Edellisten paikkojen lisäksi hän suositteli tukun muita vierailemisen arvoisia ruokapaikkoja. Sujuvasti hän myos oikoi ääneenlausuttuja olettamuksia ohikävellyistä ravintoloista.

THANKS NIKO FOR INTRODUCING THOSE WONDERFUL, LOVELY, SWEET RESTAURANTS.
And also thanks for dinner company! We will do it again!

Loppuun hiukan kuvia...

Ravintolan kokki, siivoja, tiskari ja lastenhoitaja mm.

Banana pancake

paikallista kebabia.

Vieraat jättävät kengät ulkopuolelle, Myos joissain ravintoloissa

-Kaarlo-

Ps. On kiva kertoilla välillä meidän kuulumisista teille. Mutta ymmärtäkää, että olemme melkoisessa kotimaan ja teidän kuulumisten pimennossa. pikku terveiset vaikkapa kommenttien muodossa ovat tervetulleita ja Arvokkaita meille.

pps. Bloggerin tabletille soveltumaton tabletti-sovellus on ihan paska.
Tuohon ei voi kyllä lopettaa, joten hyvää helmikuun seitsemättä!

Kuvaterveisiä mammalle

Phuket townin sunnuntaitorilla tuli vastaan tällainen ruokaa keittelevä mamma. Tuli jotenkin niin äiti mieleen, että tässäpä tällaiset kuvaterveiset.
Keitos näytti sekahedelmäsopalta, mutta jotain kalakeittoa se oli. 

On muuten tosi kiva tunnelma tuolla torilla. Ei juurikaan turisteja. Paikalliset hakevat sunnuntai-illan ruoan esim. tuolta mammalta. Elävää musiikkia ja käsitoitä.

Laitampa loppuun pari lisää...

William Tell kuulosti hyvältä puhallettuna

Näitä saa välillä väistellä, kun ovat niin alhaalla

Ronjalla riittää hoitajia

Torimyyjä ja lapsi

-Kaarlo-