torstai 8. tammikuuta 2015

1. kouluviikko

Ensimmäinen kouluviikko on takana ja on pienen välitilinpäätöksen aika.  Vaikka tämä oli vasta orientaatioviikko, niin päässä surisee silti. Infoa tuli nimittäin roimasti yli vastaanottokapasiteetin. Surinan syyksi diagnosoin valtavan infomäärän vastaanottamisen lisäksi aivojeni englanninkielisten solujen ylirasituksen. Ovat olleet taas kuukausia toimettomana. No seuraavat neljä päivää nekin saavat ottaa vähän rennommin. Kyllä, viikonloppu on neljä päivää. Valitsimme Tonin kanssa kurssit opetusajankohtia silmälläpitäen, joten tulevaisuudessa koulupäiviä on viikossa kolme.

Koulupäivä nro 1 alkoi 5km pikamarssilla phuket town issa sijaitsevasta hotellista Kathuun, yliopistoon. Halusimme kävellä koska... (En muista miksi.) Lämpötila oli vielä siedettävä ja taas tuli todistetuksi se, ettei saarella taida olla yhtään kävely-/ pyörätietä/sidewalkia. Ehkä suurimmilla rannoilla sentään, mene ja tiedä.

Kokoonnuttuamme tiedekuntamme aulaan matka jatkui bussilla läpi aamuruuhkaisen kaupungin jollekin fiinille merenrantahotellille, jossa oli tarjolla puheita, yliopiston ja saaren esittelyä, puheita, loistava thaikkulainen seisova pöytä, puheita, ryhmäkuvia ja suurlähetystön edustajan puheita. Kaikki tuikitarpeellisia, vähemmän tärkeitä lukuunottamatta. Iltapäivä vietettiin ryhmäytymisleikkien kanssa taistellessa. Sadististen liikuntaohjaajien kehittelemät aktiviteetit saivat reidet hapoille ja hien virtaamaan. Lopulta koko sakki karkasi vaatteet päällä mereen vilvoittelemaan.

Ryhmäkuva ehkä jo nro37


Toisena päivänä koko porukka roudattiin townin keskustaan koulupukuja ostamaan. Voitte kuvitella millainen kaaos syntyy kun 40 innokasta vaihtaria sulloutuu normin stress mannin kokoiseen vaateliikkeeseen lähes englantia taitamattomien myyjien hoteisiin. Uskon,  että  kuvittelemanne ei vastaa totuutta.  Reilussa puolessa tunnissa kaikilla oli puvut, useimmilla useimilla tuplana. (Koska hiki.) Jos oli sovitus sujuvaa,  samaa voi sanoa hinnoittelusta. Se vain Toimi ilman logiikkaa.  Uskottelin itselleni hinnan määräytyvän puhtaasti pärstäkertoimen perusteella. Esimerkiksi eräs nimeltämainitsematon kanssaopiskelija sai asukokonaisuuden 2 paitaa, 2 suorat housut + kengät huokeammin, kuin minä 2 paitaa ja yhdet suorat housut. Eniten asiassa harmittaa oma amatöörimäinen moka, maksoin mukisematta ja tarkistamatta hintaa (n.2000 bahtia÷40= euroa).

Aikaa jäi myös muuhun shoppailuun ja lounastamiseen. Päädyin saksalaisten kollegoiden kelkkaan ja seura oli mitä mainiointa, joten jätin lapinpolttovitsit suosiolla tuonnemmaksi.

Iltapäivällä tutustuimme kampukseen ja tervehdimme yliopiston perustajaa Songklan prinssiä, joka nykyään jököttää päärakennuksen edessä Phuketin(kin) kampuksella näköispatsaana. Ei se mitään siellä jökötä, vaan seisoo ylpeänä, tai istuu. En muista.
Näköjään istuu.

3. päivä meni tietokoneisiin ym. Muihin järjestelmiin tutustuessa. Ruokkiksella menimme koko porukan kanssa vaihtarien suosimaan the cafe- paikkaan, jossa syödään ruokaa. Länsimaalaista tai thaikkulaisittain "tsiken än lai".

Ja niin tuli neljäs päivä. "Fundamental thailand and thai culture." Hyvä kulttuuripläjäys lokaalilta opettajalta sekä perusteita thain kielestä. Kielessä on rohkaisevat 44 konsonanttia ja 32 vokaalia. Kieli on tonaalinen, eli äänteillä (5kpl) määritellään sanan merkitys, jos oikein ymmärsin. Esim. Sana maa, voi tarkoittaa hevosta, koiraa tai tule tänne- käskyä, painotuksesta riippuen. Kaksi maa-sanaa etsii vielä merkitystään.




Eräs Filippiiniläinen vaihtari kuvailikin osuvasti ensikosketustaan kieleen. Vapaasti suomennettuna: "se kuulosti niin paljon kissan naukumiselta, että minun oli pakko rynnätä vessaan huutonauramaan."


Loppukaneettiin sopiva kuva koulun vessasta. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Swaidee khrab! -Kaarlo

1 kommentti:

  1. Siis mä muka eilen jo kommentoin, mutta se ei vissiin tullu perille..?

    Lupaattehan kertoa rakkaita terveisiä seuraaville henkilöille kampuksella:
    Thain-kielen ihanalle opettajalle (äänestä päätellen teillä on sama kuin meillä oli. June-niminen herttainen nainen? Thain kielinen nimi taisi olla Kesinee tms..). Kertokaa että sain 4,4kg pojan :) Uskoisin että se muistaa mut. Tein mahallani lähtemättömän vaikutuksen moniin :D

    Kertokaa myös terveisiä The Cafen henkilökunnalle. Cafen seinällä on kuvakollaasi (tai ainakin oli) joistain opiskelijoista, ja sinne pääsi myös Daniel vaaleansinisessä paidassaan hämillisesti hymyilemään. Kertokaa niillekin että 4,4kg poika syntyi. Pyörtyvät varmaan.

    Terveisiä ansaitsevat myös Sponge cafen hlökunta. (se on kahvila kirjastorakennuksessa.) Vietin lähes kaiken aikani siellä opiskellen. Kertokaa samanlaisia terveisiä kuin edellisillekin. :)

    Tuli taas niin ikävä sinne ja nostalginen olo. Varsinkin vessakuva aiheutti lämpimiä muistoja. (Tekin ehkä olette todenneet, että wc-paperirulla on aika välttämätön lisä koululaukussa...)

    Innolla odotan tulevia postauksia :)

    VastaaPoista