Vaipanvaihtoon: Miksi Phuketiin, miksi ei? Vähiin käy ennen ku loppuu.

Oikeastaan esimerkin avulla yritän kertoa siitä, mikä tässä paikassa mättää ja vastaavasti vähän siitä, mikä ei.

Kävästiin Ellun ja pojan kanssa Kuala Lumpurissa viisuminpidennysmatkalla maaliskuussa. Itse matkan syy jo itsessään oli älytön, sillä olimme ostaneet vuoden viisumin Thaimaan suurlähetystöstä Suomesta, mutta se ei yhtäkkiä oikeuttanutkaan vuoden yhtämittaista maassaoloa. Noh, lähdimme tietenkin pakon sanelemana käymään “ulkomailla” päiväseltään. Varsinainen tarina kuitenkin alkaa vasta siitä, kun astumme lentokoneesta ulos Phuketin lentokentällä.

Kimpsut ja kampsut mukaan ja kohti ulosmenoaulaa. Siinä saman tien alkaa tiskeiltä huutelu. “Taxiiii, Taxiii!?!?” No niihin tarjouksiin ei välttämättä tarvi heti langeta. Terminaalista ulos tullessa edessä avautuu puolenkymmentä tiskiä, joista on mahdollisuus ottaa myös taksi. Siinä alettiin kattelee, minkälaisia tarjouksia myyjät antaisivat. Noin 800 bahtia (about 23 eskoa tällä kurssilla) oli aika yleinen tarjous omasta taksista. No joo, tingata tietysti koitimme, mutta eipä se lentokentällä paljo auta, ku uusia asiakkaita oli takanamme jonoksi asti.

Siinä vähä aikaa pällistellessämme tuli selväksi, että lentoasemalta lähtee jatkuvasti myös ns. kimppakyytejä, joihin kerätään samoille rannoille meneviä samaan bussiin. Hinta oli noin puolet halvempi. Koska tiesimme, että Patongille menevä bussi menee aika lähelle kauppakeskusta, jossa skootterimme oli parkissa, päätimme ottaa tämän vaihtoehdon. No, se ei tietenkään enää muka virkailijalle käynyt, koska joutuisimme lapsen kanssa kävelemään muutaman sata metriä tien vartta pitkin skootterillemme. Huhheijjaa... No vaihdoimme tiskiä, ja tämä sama virkailija tuli sinne sanomaan, että ei onnistu. No siinä sitten vähä aikaa vielä tarkkailimme tilannetta ja menimme vielä koittamaan yhdeltä tiskiltä. Sieltä saimme kaksi kimppakyytiin oikeuttavaa lippua. Sitten ei kun odottamaan, että auto saataisiin täyteen porukkaa ja matka alkais.

Siinä näytti olevan parkkipaikalla jo hyvä läjä Patongille meneviä tyyppejä. Tämä sama virkailija, joka ei meille alkanut myymään lippuja huomasi meidän saaneen lopulta haluamamme liput toiselta tiskiltä ja seisovamme nyt jonossa. Elähän mittään ni tämä virkailija kylmästi otti jonosta muut (sekä meidän edestä että takaa) Patongin suuntaan menevät tyypit ja ohjasi bussiin jättäen meidän rannalle. Kyllähän siinä meinas nälkästä poikaa sylissä pidellessä alkaa vähä kismittämään, mutta edelleen kärsivällisesti katottiin ja odotettiin miten tilanne etenisi. Seuraava Patongille menevä bussi kuskeineen ajoi viereen ja kerkesin jo muutaman sanan kuskin kans vaihtamaan ni taas tämä sama virkailija tuli paikalle ja alko ilmiselvästi selittämään meistä tälle kuskille, ettei meitä saa ottaa kyytiin. Jo varttuneemman oloinen kuski sanoi isosti “MAI, MAI, MAI” eli EI, EI, EI tälle nuorehkolle pojanklopille, joka lopulta poistui nyrpeänä paikalta. Siinä taas odotettiin aika pitkään, että saatiin autollinen porukkaa, jonka jälkeen päästiin vihdoinkin matkaan.

Joulukuisen kokemuksen myötä tiesimme, että hermojamme tultaisiin vielä koettelemaan myös itse matkan aikana. No niinhän siinä kävikin. Kymmenkunta kilsaa ajettuamme auto pysähty jonkun matkatoimiston pihaan ja kaikki kyydissä olevat komennettiin sisälle toimistoon muka “tarkastamaan liput ja hotellin”. “Only one minute”. Justiisa joo... Turistien huijaamisyritys ilmiselvästi. Auto seisoi parkissa pihalla varmaan puolisen tuntia. Sinä aikana kaikki kyydissä olevat kävivät sisällä näyttämässä lippuja. Itse kävin perheemme puolesta ja sanoin samalla, että asumme Phuketissa omassa asunnossa. Mukavan oloinen taksikuski siinä vieressä nyökytteli ja oli selvästi mun puolella ja siksi vastaukseni riittikin virkailijalle, eikä hän alkanut pakolla myymään mitään.

Ja näitä matkatoimistoja muuten riittää...

Itse asiassa tämä on vieläkin vähän mysteeri, miksi ainakin pari tyyppiä tuli takaisin bussiin mukanaan kirjekuori ja kasvoillaan nyrpeä ja hämmentynyt ilme. Kiristettiinkö heidät ostamaan joitain matkatoimiston palveluita vai mistä siinä oli kysymys? Olin kyllä kuullut tapauksista, joissa taksikuski ei ole suostunut viemään asiakasta oikeaan hotelliin verukkeena, että hotelli olisi muka täynnä, jolloin asiakkaan tulisi mennä taksikuskin kertomaan hotelliin. Jotain tämän tyylistä varmaan tässäkin tapahtui. Noh, lopulta kuski jätti meidät kauppakeskuksen tykö ja pääsimme jatkamaan matkaa omin avuin. Uskomaton farssi, sanon minä!!! Vai mitä ootte mieltä siitä, että mikäli kaikki olisi mennyt oppikirjan mukaan, olisimme olleet kotona jo hieman yhdeksän jälkeen illalla, kuten olimme laskeneet. Tässä tapauksessa olimme kotona noin yhdentoista aikaan illalla :) Tapahtuma ei todellakaan päässyt meitä yllättämään, jonka vuoksi oli helpompi suhtautua asiaan enemmänki huumorilla kuin hermokontrollin menettämisellä. Mutta sitä voi miettiä, että miten saman asian kokisi turisti, joka ensimmäistä kertaa on tullut ulkomaille ja varsinkin Thaimaahan. Siinä vois jopa pupu tulla pöksyyn. Oli meinaan sen verran painostava tunnelma esim. siellä matkatoimistossa. Että tämmöstä. Tämä oli siis se esimerkki, miksi EI Phuketiin.

Phuket on siinä mielessä hyvä paikka, että täällä on saatavilla hyvin palveluita ja on mahdollisuus pitää myös aktiiviloma löhöilyn ja auringonoton lomassa. Kaikilla rannoilla on oma luonteensa ja esimerkiksi Kata beach ja Kamala beach ovat sopivan hyvin rauhallisen loman viettoon. Phuketissa lomaillessa kannattaa kuitenkin poistua rysistä tutustumaan saaren muihinkin osiin. Parhaiten se onnistuu mielestäni vuokraamalla skootteri. Toki autonki voi vuokrata, mutta ensinnäkin se on paljon kalliimpaa ja sillä on hitaampaa edetä täällä liikenteessä. Auto ois lasten kannalta ollut kyllä parempi vaihtoehto.

Olemme muutamaan otteeseen käyneet Ellun kanssa ajelemassa tarkoituksena tutustua saareen paremmin. Tukalan kuumassa kelissä skootterilla ajo on mukavaa puuhaa. Rantateitä ajellessa on mukava välillä pysähtyä kattelemaan maisemia ja nauttimaan kylmästä juomasta.

Mäkistä, mutkasta ja hyviä maisemia.

Eikoo kaunis katuvalo?

Taktiikkamme oli välillä poiketa myös vähän syrjäisimmille teille, joiden varsilla pääsi näkemään vähä erilaisempaa asumista, kuin pääteiden varsilla. Näillä teillä, joissa hidasteina toimivat paksut köydet, tuntuu välillä, että on tunkeutunut muiden reviirille. Ihmiset kuitenkin hymyilevät ja estoitta tuijjottavat ohikulkijoita. Päädyimmepä erään kaitasen polun päätteksi myös jollekin hautausmaalle, Siellä, jos missä tuli tunne, että vois kääntyä jo takaisin :)


Vähän väliä löytyy joku jossain vetämässä hirsiä.

Kuten sanoin.

Uutta kumia, ja matka jatkuu...

Monenlaista on kyllä tullut nähtyä, siitä ei pääse mihinkään. Pieni lapsi on kuitenkin sopivasti rajoittanut liikkumista, että on kerinnyt kyllä viettämään riittävästi kotielämää koulunkäynnin ja reisaaamisen ohella. Kahden perheen kommuuni on myös tuonut omat mausteensa koko reissuun. Varsinkin reissun alussa oli mukava asua saman katon alla ja yhdessä päästä sinuiksi tämän maan tapojen kanssa. Loppua kohti on tullut tehtyä enemmän reissuja perheen kesken. En ois kyllä voinut kuvitellakkaan lähteneeni reissuun ilman kavereita. 5 kuukautta on sen verran pitkä aika, että koti-ikävä olis varmasti iskenyt kolmestaan täällä pällistellessä.

Takana on toistakymmentä hotellia ja reissua. Bangkok, Krabi, Koh Lanta, Koh Yao Yai sekä Phuketin eri kolkat. Viiteen kuukauteen on mahtunut monenlaista tapahtumaa, joita olemme pyrkineet molemmat perheet kertomaan tässä blogissa. Mukava on ollut nähdä, että blogiamme on eksynyt lukemaan usiampi tyyppi. Saimme Ellun ja Petruksen kanssa olla vatsaanottamassa useita vieraita ja se oli hienoa. Lastenhoitoapuakin saimme ja se antoi meille mahdollisuuksia päästä viettämään kahdenkeskistä aikaa.

Vajaan viikon päästä lennämme Bangkokiin, jossa vietämme vielä 5 yötä shoppaillen ja pääkaupunkiin tutustuen. 20.5 lähtee lento takaisin kotimaahan. On mukava palata takaisin kotiSuomeen ja oikeeseen kotiin.

Toni

Muutama kuva vielä...