Aikansa kutakin

Lähtölaskenta on alkanut. Tänään starttasi viimeinen kokonainen viikko Phuketissa. Ensi viikon lopulla lähdemme Bangkokiin tarkoituksena täyttää shoppaillen joka ikinen kolo (kilo) matkalaukuista, vetäistä kunnon henkäykset saastunutta suurkaupungin ilmaa ja lopuksi mennä rentoutumaan ja tuhlaamaan viimeiset bahtit lentokenttähotelliin.

Sopeutuminen Suomen kylmyyteen vähän hirvittää. Sekä säiden että ihmisten puolesta;) No, omapa on syy, että asuu Satakunnassa eikä edes kolmen vuoden naapurikumppanuus anna aihetta tervehtimiseen, saati hymyilemiseen. Noin niin kuin vertailun vuoksi, tässä blogia kirjoittaessani (n.8min) on jo kolme henkilöä pysähtynyt ulko-ovellemme lirkuttelemaan Ronjan kanssa. Miten Suomessa suhtaudutaan vauvoihin? En muista enää, saiko niitäkään tuijottaa, vai pitikö pää kääntää pois ettei vanhemmat luule että vauvassa on jotain vialla? :D Entä jos lapsi kiukuttelee, saako ulkopuolinen mennä auttamaan ja tarjota esim. lelua, jotta vanhempi pääsisi tukalasta tilanteesta? No, kohtahan se selviää kun saavumme Helsinki-Vantaalle. Hämärä muistikuva on, että kyllä lapset jonkinlaisena jäänsärkijänä Suomessa(kin) toimivat.

Nyt vähän yhteenvetoa keväästä omalta osaltani:

Voisi kai sanoa, että viihdyin hyvin keskimmäiset 3 kk. Alkuun ahdisti itsenäisyyden menetys (ts. se, että kulkuyhteydet ovat huonot enkä päässyt yksin edes ruokakauppaan.) Ahdistus hälveni, kun selvitimme "bussiaikatauluja" ja uskalsimme ottaa Ronjan skootterin kyytiin. Ehkä olen myös sopeutunut mieheni armoilla olemiseen. Nyt sitten loppuaikana alkanut turhauttaa oma hyödyttömyys (juu, luit oikein!). En koe edesauttavani perheemme tulevaisuutta tai taloudellista pärjäämistä. En tarkoita niinkään töihin menoa, vaan niitä agraarikulttuurin jäänteitä, joita Suomessa yritämme ylläpitää.;) Kaipaan siis vuoden kiertoa, "kevättöitä", lapsen vaatettamista (ts.edullisia ostoksia), marjojen poimintaa, leipomista, säilömistä, hyvän ruuan laittoa edullisesti, neulomista, sanalla sanoen EMÄNNÄN TÖITÄ. Suomessa tiedän, mikä maitorahka on edullisinta ja mistä saa tuoretta lohta... Täällä taas - odotan että Kaarlo hakee riisiä ja kanaa tai kolminkertaisella hinnalla länkkäriruokaa. Pelkästään Ronjan syöttäminen ja vaipanvaihto eivät riitä, enkä sitä jäljelle jäävää aikaa mitenkään jaksa lukea sitä Petruksen puoliksi syömää kuvakirjaa ja hokea "Kissa, kissa, pupu, pupu!". Ymmärtääkö kukaan?

Mutta toisaalta, antoisa kevät on ollut! Minulla on ollut aikaa esimerkiksi uppoutua kirjojen maailmaan. Olen lukenut kahdessa kuukaudessa Myrskyluodoto-sarjan, Lundbergin, Kyrön, Härkösen, Itkosen...  Siis määrä, johon Suomessa minulta menisi 4 vuotta! Suomessa en "kerkeä" sillä opiskelu, kaverit - ja ne agraarijäänteet. Opettavainenkin tämä kevät on ollut, ja hionut minua ja Kaarloa yhteen. Aluksi tappelimme paljon, oli vaikeaa sopeutua siihen että viettää toisen kanssa niin paljon aikaa. Enää se ei ahdista (Kaarlo korjatkoon jos on eri mieltä.) Kuitenkin odotan sitä, että kaverit ja harrastukset, työ ja koulu repivät meidät Suomessa taas vähän erilleen. Niin sen kuuluu mennä. Aikansa kutakin.

Ja eilen taas huomasin, kuinka kauniilla saarella asummekaan (ajelimme skootterilla vuoristoista rantatietä pitkin). Ja ah, tänään on minun vuoroni päästä hierontaan! Ja mitäs hyvää thai-ruokaa tänään syötäisiin? Siinä on lista asioita, jotka tekevät täällä elon auvoiseksi. Niin luksusta, helppoa ja kuitenkin edullista. Mutta - kuten sanoin- (lue otsikko).

No nyt niitä kuvia joita haluatte, ettekä tällaista vuodatusta!

Seisomokatsomo syntyy sinne missä netti toimii.

Tämä tyttö ei hellettä kavahda.

Ronjan eka museoreissu. Trickeyemuseum.

Treenattu on. Ja vaimokin vähän innostui.

Juli