Koh Lanta ja Khao Sok

Pahoittelut pitkähköstä blogihiljaisuudesta. Ainakin meidän (Kaarlo ja Juli) osalta. Virpi ja Matti viettivät täällä kaksi viikkoa. Sehän tiesi meille aktiivilomailua, odotettua sellaista. (appi-)Vanhempien loman ajankohta oli päätetty jo liki vuosi sitten ja tuohon kahteen viikkoon mahtui liuta merkkipaaluja: Thaimaalainen uusivuosi songkran (jo kolmas uusivuosi täällä viiteen kuukauteen),  Virpin 50-vuotis-synttärit, eduskuntavaalien loppukiri ja Julin nimipäivät ;D

Pari päivää Phuketissa pörrättyään Mamma ja pappa veivät meidät Lantan saarelle - Näin kai voi sanoa, kun me emme tikkua ristiin laittaneet tutustumis-, varaus- ja valmisteluhommissa.
Matin kanssa kävimme ostamassa lähtöä edeltävänä päivänä lauttaliput Phuketin keskustasta paikallisesta matkatoimistosta. Suosittelen toimintamallia saarelle matkaaville.
Hinnoissa on tinkivaraa ja paikalliseen tapaan asiat halutaan sopia kasvotusten. Liput saa halvemmalla matkanvälittäjiltä kuin netistä etukäteen varaamalla. Matkalippuun sisältyy yleensä myös nouto hotellilta.

Samasta kojusta laivaliput ja vuokra-auto

Taksilla satamaan ja organisoidusti alukseen. Phuket- Phi Phi aluksen vaihto ja Phi Phi- Koh Lanta. Tässä vaiheessa kokoonpanomme oli jo vahvistunut "family 3:llä", eli Terhillä, perheenjäsenellä.
Lautta pääsi turvallisesti perille, toisin kuin edellisenä päivänä palanut, samoilla vesillä ja samoilla asioilla liikkunut alus. Vajaasta 200 matkustajasta vain yksi menehtyi.

Satamasta saimme kuin saimmekin taksin hotellille. Tarjontaa oli reilusti ja se oli tavallisen äänekästä, ekhä meni jo hivenen tyrkytyksen puolelle.
Jos asumuksen varaa etukäteen, kannattaa kysellä kyyditysten perään- meidät olisi haettu satamasta, mikäli olisimme edellisenä päivänä huomanneet soittaa majoittajallemme, Clean beach resortiin.
Tosin 15km taksimatkan hinta ei aivan kohtuuton ollut. Reppureissarit, me ja muut pihistelijät tykkäävät kuitenkin "höylätä" sen ylimääräisen pois kaikesta.

Kaikesta näki, että turistikausi on viimeistään nyt ohi. Rannat olivat lähes autiot. Moni ravintola oli sulkenut ovensa ja aktiviteettien järjestäjiä ei juuri näkynyt.
Minulta ei silti mitään puuttunut. Viivyimme saarella useamman yön, joten paikoilleen kerkesi asettua kunnolla. Ensimmäistä kertaa täällä oloaikana tuli löhöiltyä kunnolla.
Kirjoja, uintia altaassa ja lämpimässä merivedessä, sikaria ja Liigan play offseja mm. Puitteet olivat viihtyisät, bungaloveissa ei moitteen sijaa- ei myöskään ruoissa. Tarjoilijoiden kömmähdyksiäkään eivoi pahalla muistaa.

Terveiset sinne Kuopioon! Kaveri tiesi, että Kuopiokin on saari jossain pohjoisessa

Aamiaisella

Rentoutumisen vastapainoksi kiersimme saarta lavataksilla ja vuokraskoottereilla. Saaren eteläosan luonnonpuisto tarjosi hulppeat näkymät. Merta, kallioita ja viidakkoa apinoineen.
Vierailu vesiputoiksella jäi odotetun kohteen puolesta vaisuksi, mutta jäimme seuraamaan paikallisten arkiaskareita pitkäksi toviksi. Tarkkailimme padon tilkitsemistä sekä heittoverkkokalastusta. Minua ainakin kiehtoi kovasti ja tutui, että pääsi vähän syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Vanhassa kaupungissa metsästimme riippumattokauppiasta kahteenkin otteeseen, mutta vuodenvaihde oli ajanut omistajan juhlimaan. Putiikki oli kiinni.

Rauhallisia rantoja

Songkran huurusti kännykkäkameran linssin

Wattenfall :D

Sadetta pitämässä, syöden

Sadetta pitämässä, kahvitellen

Lantan etelakarki

Thaimaalaiseen uuteenvuoteen kuuluu olennaisena osana vedellä läträäminen. Ajallisesti se sijoittuu vuoden kuumimpaan aikaan juuri ennen sadekauden alkua. Buddhalaisen Uskomuksen mukaan ennen uuteen vuoteen siirtymistä vanhan vuoden synnit sekä muunlainen likainen ja paha pestään pois-  karnevaalihengessä. Skootterin selässä saimme vesiryöpyn niskaamme useaan otteeseen. Silti meno oli verrattain hillittyä. Saattanee johtua osittain siitä, että suurin osa saarelaisista on muslimeja ja Lanta on leimautunut rauhalliseksi perhekohteeksi. Bilehileitä ja railakkaampaa menoa olisi löytynyt varmasti Phi Philtä, joka tarjoaa puitteet vähän vauhdikkaampaan (ennen perhettä) menoon.

Lomamoodiin asettauduttuamme poikkesimme kotona yhden yön ennen Khao Sokkiin siirtymistä. Vuokrasimme auton, jolla huristimme pari-kolltuntia kohti pohjoista. Phuketin "ruuhkista" päästyämme ohjauspyörän puristaminen keveni, samalla kun tie viidakkoon avautui. Välillä pikkubussit paahtoivat ohi "Vatasenjaloin", välillä taas me ohitimme taatelikuorman, kuorma-auton tai sen skootterin, jonka sivuvaunussa oli koira ja apina, joka nautiskeli itseään heilutellen vastatuulessa. (Jos Matti kuvalla kommentointi onnistuu, niin laitappa tulemaan).

Ohitettuamme Khao Lakin kaarsimme sisämaahan ja kohti viidakkoa ja Khao Sokin luonnonpuistoa. Maisemat mykistivät. Vehreän vihreää ja kumpuilevaa, jopa vuoristomaista.
Jyrkkiä mäkiä ja elefantteja tienposkessa. Bungalovimme sijaitsi luonnonpuistossa keskellä ei mitään pikkuruisen kylänraitin varrella. Näissä maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Aamusumua Khao Sokissa

Vältimme auto-optiolla valmismatka-ansan ja teimme tarjottua vastaavan venereissun omatoimisesti, säästäen pitkän pennin/bahtin. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että olisi ollut myös järjestettynä hintansa väärti. Tosin nyt saimme oman veneen ja riippumattoman päätäntävallan- rauhallisemman reissun. Hienon reissun viidakkojärvellä. Jos olisin ottanut panoraamakuvan keskeltä järveä, muistuttaisi sen sydänkäyrää- joskin vähän rytmihäiriöisenä. Paljon pystysuoria kallioita runsaan kasvillisuuden hunnuttamana.

Retkellä

Pienen patikkamatkan teimme myös. Ensimmäistä kertaa kävelin bambumetsässä ja mää niin nautein, vaikka olikin vähän kuumetta. Jäimme (em. syystä) perheen kanssa vilvoittelemaan pikkuisen joen varteen viisikymppisten ja Terhin jatkaessa syvemmälle viidakkoon.
Vesi oli raikasta ja evästetty mango hyvää. Paluumatka olikin hitaampi kun päät kenossa tarkkailimme gibbonien (apinoita) iltatoimia. Elukoita oli muutenkin kivasti, pikkulliskoja kymmenittäin, kaskaita ja varaaneja, joita pidemmälle ehtineet näkivät. Yli metrisiä.

Bambut houkuttelivat kiipeämään. Yritin

Pimeän laskeuduttua saimme kouriintuntuvan todisteen siitä, että olimme sademetsässä. Ukkosti. Me kerkesimme juuri ennen sadetta nauttimaan reissun viimeisen yhteisen illallisen hieman hipahtavassa ravintolantapaisessa. Paikka oli tunnelmallinen, boheemi. Istuimme ja aterioimme lattialla istuen - ja välillä riippumatossa Ronjan reissuväsyä rauhoitellen. Ruoka oli herkullista ja palvelu täsmällistä. Mahtoiko olla ensimmäinen kerta "vanhusten" reissun aikana. Saksalainen omistaja- tarjoilija varmasti selitti sekoilujen puuttumista.

Aamulla suuntasimme kohti Phuketia ja lentokenttää. Aikaa oli ennen koneen lähtöä, joten poikkesimme kiitoradan jatkeena olevalle beachille. Muutaman nousun näimme ja vieraamme kastautuivat viimeistä kertaa Andamanin meressä- ainakin tällä erää. Kiitos kaikki kolme vierailusta ja kaiksesta mistä saimme nauttia kanssanne!

-Kaarlo-

Loppuun kuvia liikenteen uhreista:

Kuningaskalastaja

Kärmes

 Ja sokerina pohjalla. Viisikymppis-syömingeillä valitsimme Matin kanssa jälkkäreiksi duriania. Jäi molemmilla syömättä. Maku vastaa sitä hajua, kun halkaisee sipulin, joka onkin ytimestään jo ruskea. Kuvottavaa. Harmitti, kun muuten oli niin hyvää ruokaa. Pitkin iltaa tuli sitten durian röyhtäyksiä kuin muistuttaen virhevalinnasta.

Kannattaa kokeilla, jotta tietää jättää väliin- durian