Vaipanvaihtoon: Säistä ja säädöistä

Elämä täällä lämmössä on mukavaa. Kelien puolesta voisin aivan hyvin muuttaa tänne. Lähes joka kerta kun ilmastoidusta tilasta siirtyy ulos, tulee lämmön mukana sellainen kiva läikähdys rintaan. Mää niin nautein. Tosin kuumimpaan aikaan paidan selkämys on märkänä, mutta kun ajattelee, että se kuuluu juttuun, niin ei siihen kiinnitä edes huomiota. Jos vähääkään liikkuu, niin kuivaa kohtaa paidastakaan ei hevillä löydy. Tätä ylenpalttista lämmön hyväilyä jään varmasti täältä ikävöimään.

Mutta sitä kaikkea säätöä, mitä mitä vain tehdessä joutuu tekemään, ei välttämättä kaipaile. Varmasti hyvällä muistelen kaikkia kommelluksia, jotka välillä tuskastuttavat, muttei näille sympaattisille säätäjille voi oikein vihainenkaan olla. Maassa maan tavalla.

Paras viestimismuoto on rallienkku heti kahdenvälisten käsimerkkien jälkeen. Niin harva täällä englantia osaa, ja jos osaa, niin lausumisohjeet kannattaa matkia rallikuskeiltamme. Tulee parhaiten ymmärretyksi.

Ja kun jotakin selvittelemään lähdet, niin kärsivällisyyttä ja aikaa mukaan.

Muutamia mieleenjääneitä säätö-settejä...

Ensinnäkin tämän päivän tunnit oli peruttu koska sähkökatkos kampuksella. En tiedä syytä, mutta vilkaisu mihin vain sähkötolppaan herättää mieleen valistuneen arvauksen. Saatiimpahan tehtyä yksi parityö, jonka dead line lähestyy vääjäämättä. Samoin kuin "mid termit" eli puolivälin tentit, jotka ovat tulevana viikonloppuna. Tänään tehdystä tehtävästä knoppitietoa: Intiassa kuuluisin väestön vanhempaan puolikkaaseen. Intialaisista yli 50% on iältään alle 26v. Aika nippu tulevaisuuden kuluttajia, mikäli päiväunet talouskasvusta toteutuvat.

Kun saimme 5-sivuisen raporttimme säädettyä, selvittelimme asuntoasioita. Tai sitä ollaan tehty jo päiviä. Toissailtana nimiddäin krooninen vessankaton maltillinen vuotaminen äityi ihan kunnon vuodoksi. Kipsikatto, joka on jo kameleonttisoitunut vihreästä mustaan valutti vettä niin, että ropina kävi, osa valui kiltin hiljaisesti seinää pitkin. Kun muutimme tänne tammikuun lopussa hyväuskoisina luotimme, että katto tullaan vaihtamaan kahden päivän kuluessa niin kuin luvattiin. Aika monesti asiasta huomautimme ja aika monesti sitä kävi joku pää kallellaan ihmettelemässäkin. "Insinööri tulee huomenna tshekkaamaan, remppamies tulee pian tukkimaan vuodon, ne vaihdetaan, homma hoidetaan" jne. jne. Asiaan reagoitiin vasta kun uhkasimme vaihtaa maisemaa, viimeisenä keinona. Asia prosessissa. Katsotaan, miten homma kehkeytyy. Aamulla päästään asuntonäyttöön samassa talossa. Vähän skeptinen olen, kun välittäjä aiemmin möläytti, että samat kosteusongelmat riivaavat koko taloa. Niin että osataan sitä muuallakin väärin rakentaa.

Eilen kävin sairaalassa näyttämässä mahdollisesti murtunutta nenääni (syyn selvittäminen ansaitsee oman päivityksensä). Homma sujui täkäläisittäin jouhevasti eli vauhtia Suomen päivystys, kunnes homma oli ohi ja odotin troppeja. Odotin.
Odotin...
Tätä odotusta voisi demonstroida kertomalla, että ei sisäänpääsykään aivanvihellellen mennyt. Käskivät nimittäin odottamaan, että vakuutusyhtiöni luo minulle casen, eli "keissin" eli tapauksen. Tiesin tämän ja olin ennakoinut soittamalla Euro-centeriin eli vakuutusasioita hoitavaan instanssiin Tahimaassa- ohjeistivat vain menemään hoitoon ja virkailijoita lähettäämään "tiedot". Tiskillä ystävälliset virkailijat väittivät, että homma ei etene ennen kuin päätteelle ilmestyy se ilmoitus, eli keissi, että minulla on vakuutukset kunnossa. Yritin yksinkertaistaen selittää, että sen voi luoda vasta kun olette lähettäneet tiedon, että olen hakeutunut teille hoitoon. Sama kun seinille puhuisi. Olivat kyllä sen näköisiä, että kiinnostaa kovasti, muttei viesti mennyt perille. (Ilmiö toistuu monella muullakin tiskillä, kojulla, kaupassa jne.)
Linja auki toistamiseen euro-centeriin ja puhelin virkailijalle, vaikutus- dramaattinen!!!
Oli kuin suomukset olisivat pudonneet silmiltä, tai kuin olisi herännyt koomasta, tai kuin olisi vaan kuuloelimet kääntyneet vastaanottamaan ääniaalloin saapuvaa viestiä.
"Oh Hello Jim (nimi muistettu väärin)"
"Okei Okei Okei"
"Fine"
Puhelun jälkeen mitään ongelmia ei ollut nimiä papereihin ja vamos!
Paino, pituus, verenpaine jne...
...Voit lopettaa lääkkeiden syönnin, jos oireet helpottaa. Seuraa häntä, saa lääkkeet tiskiltä ja hyvää jatkoa. Seurasin opasta ja jäin käskystä odottelemaan vuoroani 2040.
odotin.
odotin niin kuin käskettiin...
Kunnes kysyin virkailijalta, miksei vuoroni tule, vaikka olen jo ainakin tunnin odottanut. Muita jonottajia oli max. 3 enimmillään lisäkseni ja jonotusaika oli heillä muutaman minuutin.
...Odottaa vakuutusyhtiösi kuittausta. Soitto suomeen lounastauolle...
odotusta. Vihdoin kuittaus tuli ja sain turvotusta laskevaa ja limaa irroittavaa. Kotoa kotiin 4h.

Olin kuitenkin tyytyväinen. Hyvä palvelu. Ystävällisyyttä ja kaikelle odottamiselle ymmärrettävät syyt. Välillä vain se koomaisuus ihmetyttää.

Ja loppuun tapaus vesikannu, Kalaravintola, Koh Yao Yai.

Tilasimme Julin kanssa paistettua kalaa yrttipedillä tms. + yms. Ystävämme jotain muuta kalaa ja paahdettuja cashew pähkinöitä. Juomaksi pyysimme kaikki vettä. Täällä vesi tarjoillaan turisteille pullovetenä, paikalliset saavat vesikannun, josta ei mene yleensä maksua.
Ensin tuli lautaset...
5min. päästä aterimet...
paperia...
Kohta juomalasit, joissa valmiina jääpalat.
Sitten tarjoilija toimittamaan, että valitettavasti cashew pähkinöitä ei ole saatavilla. "Ok, mai pen rai"
Ruokalajitkin saapuivat tipotellen.
ensin riisit jäähtymään...
"Ai kevätrullat alkupaloiksi, mutta tuo riisi on kyllä jo ihan kylmää"
Toni ja Ellu saivat jo hyvännäköisen kalan, "Kiva katella nälkäsenä ku toiset syö"
Ja viimein mekin saatiin se kasviskala ja heti perään hilpeä hetki. Kala oli vuorattu cashew pähkinöillä."Just joo, ihan perus settii"
Ja kun viimein tuli ne vesipullot kysyimme että voisiko saada niiden tilalle sellaisen kannun kiitos. Ja show käyntiin... "Joo tottakai!
Tarjoilija-kokki rientää takahuoneeseen ja saapuu uuden vesipullon kanssa. Takahuoneessa pullo vaihtui ilmeisesti siihen vähäiseen kielitaitoon, kun ei tuntunut ymmärtävän sen jälkeen enää mitään.
Siitä eteenpäin höystimme puhetta näyttävin viittomin. Keskusteltuamme päähenkilö liihottaa taas kyökin puolelle ja...
Liihottaa takaisin tasapainotellen syvän lautasen kanssa, joka oli täynnä vettä. Ja elehtien näyttää, että tässä tää nyt ois jossa voi uittaa/ putsata sormet.
"Juu kiitos vaan kovasti, mutta haluaisimme vielä sen kannun vettä" Ja näytimme ylikorostetusti sitä kannustakaatoliikettä. Kun sankarimme postui olimme tikahtua nauruun. Arvuuttelimme, että mitähän se mahtaa seuraavaksi keksiä.
Ja...
Tuomisina on paperia, johon ne sormet voi kuivata.
nyt oli jo naurussa pitelemistä, emmehän halunneet säättää kilttiä tätiä noloon tilanteeseen.
Nyt viittoilimme naapuripöytään, jossa himoitsemamme kaltainen kannu oli paikallisten käytössä.
"Tuon, tuollaisen mekin haluamme"
"oh okei, NYT ymmärrän"
Pöytään kannetaan tällä kertaa naapuripöydän pippurimylly ja muita mausteita.
"Khop Khun khap vaan taas!"
Tässä vaiheessa vaimoni päätti näyttää ihan kädestä pitäen. Käveli sen 7 askelta takaviistoon ja tarttui kannuun, nosti korkealle ja tökki sitä sirolla etusormellaan.
Tästä ei enää voinut erehtyä ja saimme sammutettua janomme, ruoka oli loppunut jo aikaa sitten.
Ja niin kuin ounastelimme laskussa oli vähän eri hinnat, kuin listassa ja jotenkin vähän epäselvää muutenkin, että mikä olikaan mikä. Pyysimme selvennystä kun kärsivällisyyttä oli vielä kiitettävästi jäljellä.
Listassa tää kala makso 120bahtia, mut tässä on 180???
"Ai okei se oli iso kala"
"No kuinkahan pieni se pieni, tai normaali sitten on, kun... ÄÄÄh Antaa olla. Kiitos oikein paljon, Ruoka oli todella herkullista, tulemme kyllä uudestaan"

Illallinen oli oikeasti hyvää, vaikka riisi olikin ja valjua ja vesi tuli kuin Manulle..

Kun jotain sopivaa loppukaneettia mietin, niin nousi mieleeni renkutus, jonka kehystämön pojilta pienenä opin...

"Ota löysin rantein/
Älä jännitä!
Ota vastaan
mitä elämä tarjoaa..."

-Kassu-