Elämisen arvoista!

Niin. Reissun puoliväli on jo jonkin aikaa sitte ohitettu. Taakse kun kattoo ja miettii, niin tuntuu, että aika on mennyt nopeasti. Kun taas alkaa miettiä reissun ensimmäisiä päiviä ja viikkoja, huomaa, että paljon on ehtinyt jo nähdä ja kokea. Silti tuntuu, että vielä on paljon näkemättä ja kokematta. Reissuja on vielä tiedossa. Niistä pääosa tehdään varmaan tulevien vieraiden kanssa. Yleensä reissatessa tyydymme muutaman kympin majoitukseen, jotka tähän mennessä kaikki ovat olleet ihan kelpo paikkoja. Luksusta ehkä pääsemme kokemaan Koh Lantalle, jossa aikomus olisi majoittua tasokkaampaan hotelliin. Paikkaa on joku jo ehtinyt kehumaan, joten vähän jo odottaa matkaa. 

Rehellisesti sanottuna missään vaiheessa ei ole iskenyt koti-ikävä. Ainoastaan reissun eka päivä tuntui laukun katoamisen takia melko raskaalta, onneksi sekin episodi päättyi lopulta hyvin. Ei vaan ole mitään syytä tuntea koti-ikävää. Perhe on mukana ja olosuhteet kaikin puolin kunnossa. Poika on pärjännyt erittäin hyvin täällä ja oppii kokoajan uutta. Sen touhuja kattellessa ja tarpeita tyydyttäessä oppii kyllä elämään hetkessä. Aurinko paistaa taukoamatta ja harrastuksiakin on. Viihtymistä lisää entisestään se, että melkein koko loppuaika saadaan nauttia sukulaisten läsnäolosta. Miksi siis valittaa? Sen lisäksi reissulaisten mukana tulee aina mukavia tuliaisia :D Suomeen palaaminen ei ole vielä käynyt sen kummemmin mielessä, mutta selvää se on, että loppuaikana sitä alkaa jo haluamaan Suomeen. Vielä ei kuitenkaan ole aika antaa sille edes ajatusta.

Perusarki menee aivan samalla lailla kuin Suomessa. Koulua vähän ja loppuaika perheen kanssa tai jotaki touhutessa. Asuntomme on viihtyisällä paikalla ja kotona kyllä viihtyy. Sattuipa tuossa kuitenkin pikkuinen vesivahinko meistä riippumattomista syistä, ni saatiin sitte muuttaa kerrosta ylemmäs vieläkin viihtyisämpään asuntoon. Omasta mielestäni yksi tärkeimmistä seikoista tällaiseen reissuun lähtiessä on etsiä perheelle hyvä asunto ja viihtyisä ympäristö. Kämpän on hyvä olla sellainen, että siellä viihtyy niin kuin kotona kuuluu viihtyäkin.

Uutta kämppää pukkaa...

Phuketin saarikaan ei ole vielä tuttu kaikilta osin, joten varmaan teemme yhden yön pistoja näillekin rannoille. Viimeisimmän yhden yön reissun teimme perheen kesken Kata beachille ja se osoittautui aivan mainioksi lomanviettopaikaksi. Täytyy kyllä myöntää, että paikallaan oloon ei meistä turistirysissä ole, sillä aika pian halutaan jotain aktiviteettia tai oikeesti kiinnostavaa nähtävää. Voin kuitenkin suositella sitä Phuketiin matkaaville. Ehdottomasti olen kuitenkin sitä mieltä, että kokonaista kahta viikkoa ei kannata löhöillä turistirannoilla. Kannattaa antaa paikallisille ihmisille mahdollisuus tehdä vaikutus sinuun. Eli ehdottomasi kannattaa tutustua saaren sisäosiin, joissa paikalliset (eli myös me) asutaan.

Kata beach

Vaihdossaoloaika on kyllä täyttänyt ihan hyvin odotukset tähän mennessä. Mitä nyt vähän opetuksen tasoon olen pettynyt, mutta onneksi koulunkäynti ei olekaan reissun ainoa tarkoitus.  Itse asiassa tämä ja edellinen päivä on mennyt kokeisiin lukiessa. Aika tukkoista on kieltämättä lukea enkuksi, sillä aika paljon sanakirjaa pitää käyttää. Ensimmäisessä kokeessa oli 18 esseekysymystä, joista puoleen piti keksiä vastaus. Yleensä tenteissä on paljon myös monivalintakysymyksiä ja totta/tarua- kysymyksiä.

 Pystyy hymyilee

Sanakirja ilostutti vain osan aikaa tenttiä, sillä tentaattori kävi noukkimassa sen meiltä pois, kun huomasi, ettei tässä kokeessa saanukkaan sitä käyttää.

Jotaki haluaisin kertoa tästä thaimaalaisesta elämäntyylistä. Ei oikeen tiiä mistä alottas, koska tuntuu, että tarttumapintaa on niin paljon. Joka tapauksessa henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että meillä suomalaisilla olisi paljon, tekisi mieli sanoa opittavaa, mutta sanon huomattavaa, tästä kulttuurista. Yksi mukavimmista asioista mielestäni on se, että täällä harvalla pipo kiristää liiaksi päätä. Vaikuttaa, että ihmiset enemmänkin vaan kuljailee ja touhuilee kuka mitäkin. Työskentelykulttuuri on todellakin erilainen kuin Suomessa. Työvoimaa käytetään paljon enemmän suhteessa työmäärään. Todellakin poikkeuksia löytyy, mutta usein tämäntyyliset tapahtumat tapahtuvat turismien kansoittamilla alueilla, joita Phuketissa kyllä riittää. Käytännössä kaikki ranta-alueet on valjastettu turistien käyttöön. 

Näin se homma etenee. Mitäköhän ne turistit tälle kertaa on tänne roskiin heittäny?!

Taitaa olla tän maan rahti sellasta, ettei Pringlesit säily ehjäjä perille.

Katalla ollessa kiertelimme äitin ja hänen kaverinsa kanssa paikallisia ostoskatuja ja siinä välillä myyjien tarjotessa tuotteitaan innostuin välillä tinkaamaan ihan kunnolla, vaikkei tarkotus varsinaisesti ollut aina ostaa mitään. Tais olla eräällä thainaisella pitkä päivä takana, kun ei oikeen meinannut sulattaa tekemääni tarjousta jostain vaatekappaleesta. Thaimaalaiseksi oudolla topakkuudella ilmoitti, että kukaan muu kuin venäläinen ei kuulemma heitä nuin hävyttömän pientä tarjousta. Oli kyllä harvinaisen äkänen nainen. Ymmärrän kyllä todellakin, että hermo välillä menee ku turisteja lappaa ohi tasaseen tahtiin ja kaikki pudisteleee päätä hinnan kuultuaan. Turistit tuntuu kaikki lukeneen keskustelupastoja, että kaikista hinnoista kuuluu saada puolet pois :D ja kyllä niistä usein muuten saakin. Parhaimmillaan hinnasta voi lähteä jopa 60-70% pois. Täytyy kuitenkin jatkossa vähän olla tarkempi, ettei yritä jo valmiiksi halpaa tuotetta kahdella eurolla saada :) Niinkuin olette aiemmista blogiteksteistä lukeneet saattaa jotkut käytännön asiat täällä vähän ärsyttää. Loppupeleissä ne on kuitenkin niin marginaalisia juttuja, ettei niille kannata antaa liikaa painoarvoa.

Kuvassa on kaksi palmulamppua. Myyjä oli myymässä yhtä lamppua ensin 60 eurolla. Ostimme lopulta kaksi lamppua reilulla neljälläkympillä. 

Viikko takaperin teimme pienen veneretken. Olipa varsinainen retki. Autolla ensin mutkat oikoen noin puoltoista tuntia ja sitte isoon pitkähäntäveneeseen toviksi. Pari pysähdystä turistien kansoittamilla saarilla, joista toisella kylläkin olisi aikaa voinut tuhlata enemmänkin.  Vierailimme nimittäin muslimikylässä, joka oli rakennettu veden päälle paalujen varaan. Kylä oli aika pieni, mutta sieltä löytyi niin moskeija kuin koulukin. Kuvat kertokoon vähän lisää.

 Ei taida olla portaat tätä kaveria varten.

Mepä jatkamme eloa täällä. Täytyis alkaa pikkuhiljaa miettimään viisuminpidennys jutskaa ja vielä ois yksi välikoe ensi keskiviikkona, jonka jälkeen täytyy alkaa miettiä, josko sitä raskis lähtee palloa lyömään ihan kentälle asti. Range ja harkka-alue alkaa jo pikku hiljaa kyllästyttämään.

Eiköhän se ollu tässä tällä erää. On aika laskeutua pois talon katolta naapurissa olevan hotellin wifin kantaman ulkopuolelle. Son moro.

Toni