Macha Bucha promenade

Ja tuosta noooin, JSB:n well tempered clavier taustalle soimaan ja kuulumisia kertomaan.

Tänään on kansallinen vapaapäivä, buddhalaisille pyhä, kolmannen Lunar kuukauden täydenkuun päivä armon vuonna 2558. Juhlaa vietetään Buddhan ja hänen opetustensa muistoksi. klikkaa tästä jos haluat tietää tarkemmin. Meille se tarkoitti vapaapäivää koulusta. Tänään on ollut poikkeuksellisen kuuma päivä, joten löhöilimme kotona kuumimman ajan. Ellu oksentaa. Toivottavasti ei turistiripulia vakavampaa.

Päivän toimettomuus ajoi minut illansuussa kadulle vähän energiaa purkamaan. Otin Ronjan seurakseni. (Antaakseni Julille pienen vapaahetken ja muurinmurtajaksi kulttuurien välille). Toimikoon tämä päivitys matkakertomuksena parin tunnin kävelylenkistä...

Tyttö ja uusi taito, näyttelee kaikille kieltä

Heti isolle tielle tullessani huomasin lähteneeni liikkeelle pahimpaan ruuhka-aikaan. Kadun ylittämiseen kului yllättävästi aikaa kun sopivaa rakoa ei meinannut millään löytyä. Meidän kohdalla on neljästä kuuteen kaistaa, laskentatavasta riippuen. Ja siihen on lisättävä vielä skootterioptio = Niillä ajetaan tien pientareella, jalkakäytävällä tai oikeastaan ihan kaikkialla mistä vain mahtuu, joten tarkkana saa olla vaikka olisi jalan.

Patongin tie Kathussa

Kaistojen välistä voi hyvällä tahdolla löytää niitä erottavat viivat. Keltainen keskiviiva on jakavinaan eri suuntaan kulkevat ajoneuvot ja muut teillä liikkuvat elementit. Mutta sitä ei täällä pelätä tai kunnioiteta niin kuin ei liikenteenvaljojiakaan. Tai kyllä niitä kunnioitetaan, mutta sääntöjen rajat on häilyvät, että liekö edes mustaa valkoisella missään. Harmaita hiuksia saa jo pelkästä liikenteen sivustaseuraamisesta. On aivan tavallista, että ajokaistojen tukkeutuessa lainataan vastustajan kaistaa, jos ei juuri sillä hetkellä ole ketään vastaan ajamassa. Syntyy ketjureaktio, jossa perässä ajavat seuraavat rohkean esimerkkiä ja yhtäkkiä samalla kaistalla ajaa autoja, busseja, kuormureita ym. uhkaavasti toisiaan kohti. Tähän mennessä olen nähnyt näiden helminauhojen kivasti solahtavan rinnakkain, joskus aika viimetipassa. Onneksi nopeusrajoitus on 50km/h. Jos se olisi 80km/h, niin tiellä ajettaisiin +120km/h tämänhetkisen 60-100 sijasta.

Paikalliset Pentti ja Tellervo

Jos on tiellä liikkuminen vaarallista, niin sitä ovat usein myös kuljetukset. Täällä ei mitata peräkärryllä tai lavalla olevan lastin maksimikokoja missään yksiköissä. Perus PickUpien lavalla oli tähän aikaan paljon töistä palaavia. Normaalimäärä on 12 lavalla + 3 sisällä, siinä ollee jouset koetuksella. Kolmen metrin ylitys korkeussuunnassa ei ole sekään epätävallinen, ei autossa, eikä myöskään skootterissa.
Liikennevalot mielletään enemmänkin etuajo-oikeudeksi, jos ei ole ketään ihan heti tulossa, niin välistä kyllä mahtuu sujahtamaan. Punaisista saa kääntyä vasemmalle ihan laillisestikin, kunhan ei jää valtavirran alle.

Aika monta mahtuu...

Ehkä luetun verran kesti kunnes pääsi kadun ylittämään. Vaiheittain. pari-kolkyt metriä kävelin keltaista pitkin, ennen kuin toiseenkiin suuntaan menevästä helminauhasta puuttui helmi tai kaksi. Ja eikun yli, varmuuden vuoksi pistin juoksuksi ettei vaan sattuis mitään.

Siitä pääsee koululle

Kadun vierustaa seurasin väistellen holtittomasti parkkeerattuja autoja, mopon selässä kulkevia ruokakojuja (parkkeerattuna puolittan laitimmaiselle kaistalle) sekä vastavirtaan kulkevia skoottereita. Mies lasta hoitamassa tai kärryttelemässä on täällä selvästikin harvinainen näky. Tuon tuostakin ihmiset hihitellen osoittelivat meitä. Vauhdistakin yritettiin leperrellä Ronjalle. Toinen paikallisia hyvittava syy on lippikseni, jonka ostin taannoin eräästä murjusta. Jos aikaa on, niin  kaveritkin viitotaan katsomaan miestä ja lippistä. Efekti oli voimallisempi silloin pitkän parran aikoihin.

Isoon risteykseen päästyämme pysähdyimme huikkaamaan vettä ja ihan vain liikennettä seuraamaan. Olisi ollut Suomen poliisit ylityöllistettyjä ;)

Siinä töllistellessämme kaksi tyttöä lähestyi kysyen saisivatko haastatella. Utelin vähän miksi ja mihin ennen kuin lupauduin. Kyselivät: "Miksi juuri Thaimaahan? Mikä on täällä parasta?" jne. Jään odottamaan voitanko liput thai boxing matsiin tai johonkin muuhun turistiloukkuun. Kelpasin turistikartoitukseen vaikka asun ja opiskelen täällä.  Otin selfien vaikken sitä keppiä, tämän ajan symbolia, omistakaan.

Varmaan joku koulutyö, luulen että olivat meän koulusta

Jatkoimme risteyksestä vasempaan ja ohi hyvän ravintolan ja toisenkin, joka on vielä testaamatta. Jälkimmäisen nimi on Moo Moo steak, mutta sieltä ei kuulemma nimestään huolimatta saa lihaa, pihviä. Jotenkin niin tyypillistä täällä. Huvittavaa, eikä siitä kannata sen enempää repiä ressiä. "Tumollou" on aina käypänen vastaus ja muutaman vastaavan kokemuksen jälkeen ainoa kannattava asenne itsellekin. Parempi liittoutua, kuin tapella järjestelmää ja käytäntöjä vastaan. Syy kehitysmaaksi jämähtämisessa on varmasti vallan ja taloudellisen "hyvän" keskittymisen ym. vastaavien syiden lisäksi myös vahvasti kansan asenteissa ja arvoissa. Ihmiset vaikuttavat silti onnellisilta. Hyvinvointivaltioiden pahoinvointi ei ole ainakaan vielä juurtunut tänne.

Ja seeeiss!

"Sa-wat dii Krap!" mutisen ja sormet leukaan jne.
"Khaa Khaa!" vastaa äiti, joka eräästä ravintolannäköisestä ryntää lapsineen Ronjaa jututtamaan.

isäperspektiivi

Tähän on jo totuttu. Rattaat jarulle ja vastaamaan tavanomaisiin vastauksiin...
- Joo tyttö on
- 8 kuukautta
- Ronja
- From Finland (Finläääään)

Ananas ja kookos

Lapset ovat niin kiinnostuneita Ronjasta, että juttua jatkuu tällä kertaa vähän pitempään, silti melkolailla tavanomaista kaavaa noudattaen...
- Eiku me asutaan täällä, ei olla vaan lomalla
- Puoli vuotta
- Prince of Songkla University (parhaiten tulee ymmärretyksi kun sanoo Songklaaaaaaaaa)
- Ei, en ole opettaja, vaan ihan "tavallinen" opiskelija
-Tähän väliin vaaditaan aina muutama lisäargumentti, koska täällä yliopisto suoritetaan kun on iältään 17-21. Ja kun murrosikä näyttää tulevan täällä siinä 30-kriisin molemminpuolin (Havainto perustuu omaan kouluttautumisesta saatuun kokemukseen täällä. Tytöt hihittelevät oppitunneilla ja pojat, kiljuvat ja käyvät kimppavessassa niinkuin meillä yläasteeella. ja parta kasvaa vain tosi vanhoilla miehillä).
Helpomalla pääsisi ja väärinkäsityksiltä välttyisi jos hiukan oikasisi ja sanoisi että on opettaja. Ei ole paha jos muuntaa totuutta kolmella kuukaudella :D

Kun on tähän asti päästy, niin yleensä loppuu kielitaito tai kiinnostus. Onneksi on joskus syntynyt pidempiäkin keskusteluja- Ollut mukavia kohtaamisia. Silloin tulee tunne, että minut on otettu jotenkin tosissaan. Että vähän niinkuin ne hyväksyvät minut tänne, etten ole pelkkä turisti, pelle. Täällä ollaan kyllä hyvin ystävällisiä ja mukavia, mutta jotenkin sitä on oppinut aistimaan rivienvälistä sellaista jännää. Että joskus on kasvoton turisti, joka viikon- kahden päästä vaihtuu toiseen, tykkää mauttomasta ruoasta, kulkee turistivaatteissa, maksaa melkein mukisematta mitä vain kehtaa pyytää, meinaa törmätä jatkuvasti johonkin, koska ottaa itsestään silfietikku ojossa kuvia, on ihan sairaan rikas, koska iho on noin vaalea jne.

Pallo hukassa

Matka jatkuu, kunnes keskeytyy kanavan kohdalle. Sen laidalla pikkupojat kiikkuvat ja ovat niin neuvottoman näköisiä. Me tehtiin diili. He viihdyttivät Ronjaa sen aikaa, kun minä hain palloa. Kanava oli kuiva ja syvä. pystysuora seinä yli 3 m. Ennen kuin hyppäsin varmistin paluureitin. Onneksi tuli aikoinaan "käpättyä", että pääsi nuorta puuta pitkin kuiville. Pojat kumartelivat syvään ja jäivät Ronjan kanssa hieromaan tuttavuutta, vaikka sopimus oli jo rauennut. Siirryimme koko poppoo sinne, mistä pallo oli lentänyt. En tiedä oliko se koulu vai mikä, todennäköisesti koska oli palanut/poltetu. Emme me  kuitenkaan kouluun menneet vaan sen pihalle. Siellä oli urheilijoita ihan sikana. Miehiä, naisia, kaikenikäisiä. Onneksi näillä ei oo pleikkareita eikä tietsikoita, muuten olisin kävellyt ohi tai ehkä pysähtynyt kikkailemaan siihen kentälle yksin. Ilman palloa, tuskin.

Ronjalle riitti hoitajia niin, että sain hyvän tovin pelailtua poikien kanssa. Esitin pyynnöstä kaikki osaamani kikat, kunhan olin ensin väläyttänyt pari pyytämättä. Ei me pelattu oikeesti, vaan pelkästään pomputeltiin ja kikkailtiin.

Vieressä isot pojat pelasivat sitä hienoa lajia, lentopalloa futis-säännöillä pienellä rottinkipallolla. Otin tuntumaa lajiin viime viikolla samassa paikassa ja sain kutsun tulla reenamaan ja pelaamaan joka ilta kasilta. En kyllä jätä noudattamatta. Alueella myös zumpattiin, sulkapalloiltiin, lenkkeiltiin, kuntoiltiin, notkuttiin, seurusteltiin yms. Tunnelma oli todella mahtava. Tervettä ja järkevää settiä.

Osteripaikan omistaja

Kun olin hikoillut puolisen tuntia jatkoin kohti Fresh marketia. Matkalla kuitenkin pysähdyin jututtamaan pusikossa kyykkivää nuortamiestä. Hänen kielitaitonsa oli ilahduttavan hyvä, päästiin hyvää päivää pidemmälle. Setä oli siellä poimimassa gratin-kasvia omaan ravintolaansa. Kun kyselin lisää, selvisi että se on se osteriravintola aivan meitä vastapäätä. Pensaan lehdet sopivat kuulemma hyvin osterin seuraksi ja pitihän sitä maistaa. todella vahva ja hedelmäinen, pehmeä ja pyöreä maku. Kerroin, että olemme suunnitelleet ravintolassa käyntiä, mutta osterit ovat aivan uusi tuttavuus ja jotenkin vähän jännittää ne. Tyyppi oli todella kivan oloinen ja varaukseton joten jo pelkästään sen vuoksi tulee kyllä mentyä.

Vanhoja helmiä

Vihdoin tuoremarketille päästyäni ostin heti vakkarimyyjältä pussillisen passion- hedelmiä. Tai en heti, koska ne näyttivät vähän raaoilta. Kun sitä ääneen ihmettelin, niin pääsin taas maistelemaan. Hedelmän halkaistuaan myyjä ojensi minulle suolasirottimen. Vertailin makuja, suola taittoi happamuutta, mutta ripsautin ehkä hiukan liikaa. Niin että passionia kun syötte, niin ottakaa suolaa sen kanssa, mutta maltilla.

Ronjalle ostin välipalaksi tertullisen minibanaaneja. Ne on paljon maukkaampia, kuin ne isot, tavalliset. Tuntuu, kuin sama määrä makua olisi tiivistetty kolmannekseen.  Siemenetkin on paljon isompia. Ne on varmasti paljon jalompia. Molemmat syötiin yksi, joten jäi kotiinkin viemisiä.

Fresh market iltavalaistuksessa huonolla kameralla

Kuu, palmuja, suttua

Syödessämme ehti pimeä laskeutua ja lähdimme kohti kotia. Oikaisimme läpi parempiosaisten asuinalueen. Niitä näytti olevan vähemmän, kuin niille rakennettuja taloja. Useita hulppeita omakotitaloja oli tyhjillään. Täysikuu ja laulurastaan kokoiset lepakot, autiot kadut ja hiljaisuus täydensivät tunnelmaa.
Yhtäkkiä taivaalle syttyi kirkas valo ja sieltä laskeutui tikapuut...

 

Khun pen kathöi suei maak zing zing, tää phom mii phanrajaa juu thii baan lääu.

-Kaarlo-