Bangagigok

Kävimme Bangkokissa 4 yön reissun tarkoituksena käydä noutamassa Bangkokin lentoasemalta läppäri, kamera ja tabletti, jotka Lufthansan Baggage Service oli käynyt noukkimassa talteen löytötavaratoimistosta. Muuten reissun tarkoituksena oli käydä tutustumassa maailmankuuluihin viikonloppumarkkinoihin sekä antaa muutenkin Bangkokille mahdollisuus tehdä vaikutus meihin.

Taksien hinnoista ärsyyntyneenä meillä on tapana nykyään mennä paikallisbusseilla sinne, minne suinkin niillä vain pääsee. Phuketin lentoasemalle bussi ehtii noin tunnissa. Hyvällä tuurilla meidän kohdalle osui ilmastoitu minibussi. 

Vaikka minkäänlaista lentopelkoa ei meidän perheessä podetakkaan, kyllä lähiajan lento-onnettomuudet Aasiassa on pistänyt vähän puntit tutisemaan. Vaikka osa Phuketista lentävistä lentoyhtiöistä sijoittuukin EU:n mustalle listalle, ei sitä auta jäämään pelkäämään. Ei tule kylläkään aina valittua lentoa pelkän hinnan perusteella. Lento meni hyvin taas ja poika nukkui taas suuren osan matkasta rintarepussa.

Bangkokissa taksilla ajaminen on halvempaa kuin Phuketissa, joten otimme semmosen heti lentokentältä. Mihinhän tän maan taksikuskit joutuis ellei Toni niitä opastais ansiokkaasti perille (paikkoihin joissa ei olla itekkään vielä koskaan käyty)?! Vai yrittääköhän ne tarkotuksella kiertää ja ajaa ihan vikasuuntaan että sais käärittyä isommat rahat. Siitä ei olla ihan varmasti vielä päästy selville. Karttaa ne ei ainakaan osaa Tonin mielestä lukea. Vaikka näyttäis kuinka merkattua kohtaa google mapsista ni ei ne vaan osaa kattoa sitä. Ei ne koskaan paljon aja harhaan, mutta kertaakaan ei oo saanu vielä istua takapenkillä rauhassa, vaan joka kerta tarttenu vähä gepsillä seurata, missä mennään. Ollaan vissiin yövytty niin pienissä hotelleissa, ettei ne tunne niitä suoraan nimeltä :) No nää on pikku juttuja tämmöset. Mutta rehellisiä kaikki taksikuskit ei kylläkään oo, siitä myöhemmin lisää. 

No, yötä myöten oltiin kuitenkin perillä majapaikassa. Siinä pimeällä kujalla seistessä Ellu vähän toivoi että Toni ois sittenkin neuvonut harhaan. Hotellin ensivaikutelma ei nimittäin oikein vakuuttanut. Englantia ymmärtämätön ja puhumaton mies otti meidät vastaan eli antoi huoneen avaimen kouraan. Sen verran osasi sanoa että aamupala on sitten kahdeksalta. Seinäkelloa apuna käyttäen yritettiin selvittää että mihin asti aamupalaa saa, mutta ei kuulemma mihinkään asti vaan se on tasan kello kahdeksan. Selvä! Käytävä haisi pyllylle ja saman teeman mukaisesti hissi haisi pissalle. Eikä vaan haissut vaan sitä ihan oikeasti oli hissin lattialla kun kengät niin tarraantu kiinni. Syyllinen taisi olla hotellin oma kissa. Näistä aistien herättäjistä huolimatta tai ehkä sittenkin juuri niistä johtuen Ellulla meni numerot sekaisin ja yritti kopeloida keskellä yötä naapurihuoneen ovea auki. Onneksi siellä oltiin kuitenkin sikeässä unessa.

Huone oli siisti eikä siitä löytynyt mitään valittamista (eli torakoita). Nukkumaan alkaessa Ellu hahmotteli mielessään muita Bangkokin-matkaajia varoittavaa arvostelua hotels.comiin...ja jatkoi sitä aamulla rukouskutsun kajahtaessa soimaan kello 5.25. Hotelli sijaitsi siis Bangkokin muslimiyhdyskunnassa, ja viereisen moskeijan rukouskutsut ja saarnat sai mukavasti kuunnella omassa sängyssä maaten :/ 

Eka yön jälkeen suuntasimme Bangkokin kansainväliselle lentoasemalle, josta löysimme pikku toimiston lentoaseman ylimmästä kerroksesta. Virkailija kysyi muutaman kysymyksen ja passia, jonka jälkeen kävi nurkkakaapista penkomassa esille tavaramme. Kyllähän siinä hymy tuli naamaan, ku saimme takaisin aika paljon rahan arvoista, ennen muuta tunnepitoista tavaraa. Reissun tarkoitus oli täytetty. Loppupäivän vietimme MBK-kauppakeskuksessa, josta löytyi monenlaista tavaraa.

Kolmantena päivän otimme taksin kehutulle Chatuchakin viikonloppumarkkinoille. Markkina-alue oli aivan jäätävän kokoinen ja sitä ei millään ehdi kiertää viikonlopun aikana kokonaan. Siellä sanotaan olevan kaikkiaan noin 9000 kojua. Kuva kertokoot enemmän, jos siitä selvää saa.

Markkinoilta löyti kaikkea, mitä kuvitella saattaa. Mukava oli ostella, ku hinnat oli aina muutaman euron korkeintaan. Ihan sama, mitä osti. Oli vaatteita, huonekaluja, sisustusjuttuja, lemmikkieläimiä, ruokaa, härpäkkeitä jne jne. Ennen Suomeen tuloa, täytyy käydä ostamassa laukut täyteen.

Koiria lojuu joka puolella. Ne ei sinällään haittaa mitään ja ketään eivätkä ole mitenkään aggressiivisia, mutta kyllä se vähä ärsyttää väistellä niitä joka paikassa.

Päätettiin palata hotellille julkisia käyttäen. Marketin kupeessa ois kyllä ollu muitakin vaihtoehtoja kuten kuvasta näkee. Skootteritakseja päivystää vähän väliä tien varressa.

Turistien suosimia kulkuneuvoja näköjään oli minibussit, mikä varmasti on järkevää, jos on isommalla porukalla liikenteessä. Ihmispaljous joka paikassa oli kyllä älytön. 

Muuten niin laiskannäköisesti istuskellut katuviulisti ryhdistäytyi kuvaa varten ja tais se saada jonkun soinnunkin särähtämään korvaamme.

Yks vaihtoehtoinen kulkuneuvo on tuktukit, jotka Bangkokissa ovat hieman erinäköisiä kuin Phuketissa. Mielummin kuitenkin taksissa pojan kans kulkee turvakaukalo vöissä, kuin tommoseen ahtautuu. Oma tunnelmahan siinä ois pujotella nuilla ruuhkan keskellä.

Päivän saalis

Neljäs päivä kului taas ostoskeskuksissa. Kävimme tutustumassa yhteen lapsille suunnatussa keskuksessa ja siellä olikin monenlaista vaatetta ja tavaraa. Hinnat oli kuitenin mielestämme liian korkeita, joten ei paljon tarttunut mukaan. Jostakin matkablogista bongasimme, että täällä on joku ostoskeskus pyhitetty kokonaan elektroniikalle. Kävimme senkin tarkastamassa ja olihan siellä miehille kaikkea näkemisen arvoista. Täällä Toni pääsi taas tinkaamaan. Bluetooth- kaiutin irtosi lopulta 850 bahtilla ku osa parhaimmillaan kehtasi pyytäää siitä jopa 1500 bahtia !!! On muuten hyvä laite.

Viimeinen päivä Bangkokissa otettiin ihan levon kannalta. Vähä vaihtelua saatiin syömiseen ku käytiin syömässä pitsat PizzaHutissa. Hyvä se on välillä syyä jotakin paikallisesta poikkeavaa, vaikka emme kyllä vielä myönnäkkään, että olisimme täkäläiseen ruokaan kyllästyneitä.

Niin, siitä taksikuskien rehellisyydestä. Ku oltiin menossa markkinoille ja oltiin melkein perillä kohteessa, taksikuski yhtäkkiä sammutti mittarin ja hintaa kyseltäessä se oli kuulemma 160 bahtia (reilu 4 euroa). Kyllähän me huomattiin, että nyt kyllä taksikuski vetää jotain omaa showta, ja tarkkaavaisen Ellun muistiin oli tallentunut mittarin luku 140 ja jotain, juuri ennen ku kuski mittarin sammutti. No maksettiin sitte 150 bahtia ja autosta ulos astuttuamme meinas vähän naurattaa, ku tajuttiin, että kaveri yritti oikeesti huijjata alle puolta euroa lisää taksin hintaan :) Huvittuneisuutta lisäsi se, että kuski vielä muka räpläsi mittarin virtajohtoa ikään kuin osoittaakseen, että mittari meni rikki just matkan lopussa :)  Salli mun nauraa!!!

Kuvan kuski ei liity edelliseen tapaukseen.

Hotelli, missä yövyimme, oli lopulta aivan kelpo paikka asua. Se oli pieni ja ihan siisti. Aamupalakäytäntö oli hieman omituinen ja melko suppea. 3 paahtoleipää muutamalla nakilla ja raa'aksi paistettu kananmuna :D ja kahvi tietenki. Nescafen valmisjauheesta tehtynä, niinku täällä on tapana.

Ps.

Mango on huippua.

Ellu pysyy näillä tyytyväisenä ku tasaisin väliajoin tarjoilee :)

Skootterillaki pystyy käymään kaupassa.

Toni ja ( Ellu )