Viimeistä iltaa

Viimeiset säteet talteen. Aamulla koneeseen ja kohti Suomeee.

Syntymäpäaivittelyä

Trick eye museum

Synttärieni kunniaksi julkaisen lievän egosentrisesti jutun itsestäni. Henkilökuva minusta, itse kirjoitettuna by Juhani Tam... Kaarlo Koivu. No ei mitään suitsutusta, vaan muutamia mieleen ja kameraan jääneitä tapauksia.

13.5. Thaimaassa (taas) kansallinen vapaapäivä. Kuninkaallinen kyntöpäivä (royal ploughing ceremony day). Kevättä rinnassa, täälläkin.



Ennen lähtöä uhkailin ryhtyväni täällä munkiksi, ainakin ulkomuodoltani. Asiasta keskustelu aiheutti lähipiirissä parranpärinää. Thaimaasta tietoa etsiessäni törmäsin kuvaan munkista, jonka habituksessa oli tyyliä niin, että kolahti. Tavoitteenani oli kokeilla miten luukki sopisi suomalaiselle. Aivan en "esikuvani" tasolle päässyt, mutta samaan kategoriaan kuitenkin. Kuvissa on myöhemmin selttelemistä Ronjalle. Ellei epänormauliudesta tule hänelle normaalia. Saa nähdä millaiseksi kasvuympäristö muokkautuu.

Kuvasta olisi tullut aidompi, jos sängyssämme olisi oranssit lakanat

Seuraava hauska kohtaaminen tapahtui joku sunnuntai-ilta jo tovi sitten.
Muistin viikonpäivän, koska sunnuntaitorilla on elämää vain pyhäisin ja muistan,
että kohtasimme siellä. Vastaan tallusteli joitakin länkkäreitä eli turisteja ja jo tutuksi tullutta thai-kansaa. Lämmintä, kälätystä, tonaalia vonguntaa, herkullisia tuoksuja, tungosta, paljon mielenkiintoista katseltavaa, vähän ostettavaa. Kunnes meteli äkisti lakkasi,
 aika pysähtyi. Väentungos jakauitui kuin meri egyptin orjille. Mahtipontinen fanfaari ja
henkeäsalpaava näky. Neljä maskuliinista miestä asteli hidastettua stress man kävelyä minua kohti.
 En ollut uskoa silmiäni. Hengen heimolaisia, tai ei aivan  sittenkään, ulkonäöllisesti vain.
 Uskaltaisikohan jututtaa? (Laitetaampa värikynä takaisin penaaliin.)
No jutulle jäätiin ja vaikutti siltä, kuin olisivat olleet otettuja siitä, että ennakkoluulottomasti lähestyin, niitä luuloja saavat varmaan ihan tarpeeksi kohdata. Ulkomuodosta huolimatta olivat oikein hilpeätä ja hyvää seuraa, huumormiehiä. Kerroin, että minua usein sanotaan heiksi. Nauratti. Lähettivät muuten kaikille teille terveisiä, siis teille muslimi-murjaisijoille. Erotessamme halusivat kätellä ja ravistivat oikein kaksin käsin. Hyväntahtoisia.

Aika velikultia

Kun oli jo buddha-munkiksi ja muslimiksi muuntauduttu oli aika vaihtaa genreä. Tapahtui eräänä vapaapäivänä altaalla kun oli sankarinviittaa tarjolla. Naapurin lasten kanssa polskittiin ja pitihän sitä vähän essittää. Muutkin kyllä pellehyppyjään esittelivät, muttei kukaan muu teräsmiestä. Onneksi. Vauhdinotto maksimaalinen, ponnistus täydellisen viimetippaan ja pitkä liitävä lentokaari nyrkki ojossa niin kui  kuuluu. Tuntui lento niin hyvältä, että päätin jatkaa loppuun asti. Sopivassa kohdassa ilmalentoa vieno taivutus lantiosta ja nyrkillä puhkomaan reikää veteen, josta muu kroppa voi nätisti sujahtaa perässä.
Empä tullut ajatelleeksi, että yhdellä kädellä alastulo saa aikaan erilaisen sukelluksen. Käsi haukkasi ja sen sijaan, että olisin oikaissut sukellukeni pohjan suuntaisesti, käsi ohjasi minut pohjaan. Onneksi oli puolitoista metriä hiukan hidastavaa vettä. Ruhjeitahan siitä tuli, olkapäähän mitätön naarmu ja otsaan salama-arpi. Yllättävä juonenkäänne teki minusta antisankarin sijaan Harry Potterin. Onneksi ei kolahtanut kovempaa. Hetken jomotti päässä ja siinä pötkötellessä koin sympatiaa Harrya kohtaan. Nyt tiedän miltä tuntuu, kun arpea kivistää.
Fiksuimmat löysivä tarinasta opetuksen. Tyhmemmät ja minä oppivat virheistään, fiksummat muidenkin virheistä. Joten pellehyppijät muistakaa valita roolinne paremmin.






Eilen käytiin golfaamassa Tonin kanssa. Huikeeta hommaa, tarpeeksi lämmintä, hienot maisemat ja kenttä järkyttävän huonossa kunnossa. Tuo on totta ja tavallista täällä. Kuvissa näyttää hienolta. On palmua ja kukkivaa pensasta, hienot lay outit ja esteet, mutta väylät ja greenit niin kuin kuivalla mäntykankaalla pelaisi. Rauman kenttä on ollut parempi alustaltaan niin marraskuun räntäsateissa, kuin hiihtoloman kierroksellakin. Aurinko vissiin syö nurmen kun on tuollaista kanervikkoa tuo täällä. Nyt voi sanoa, että on ollut ruoho vihreämpää aidan sillä puolen. Kokonaisuus ylsi silti kierrosteni aateliin.

Aivan kaikki lähestymiset eivät päätyneet greenille :D

Pom, caddy, maa = minä, caddy, koira

Tekniikka petti eilen ja mun hermot, siksi tämä julkaistaan vasta nyt. Syntymäpäiväonnea Klasulle!

Lapset kattoo ku bloggeri lagaa

Siellä paljon puhutulla katolla

 Nyt lähdemme palauttamaan skootterin ja sieltä viimeiseen tenttiin. Aamulla Bankokiin, josta lennämme 20. päivä kotiin.
Järkkärini sisältää kortillisen reissukuvia, joita en ole saanut vielä ulos. Kunhan kotiin päästään, niin saattaa tulla vielä jonkinlainen kuvakavalkadi reissusta tänne. Nährään!

-Kaarlo-

Viimeistä viikkoa

Sataa.

Ei ripotellen, vaan ihan reilusti. Niin että kadut lainehtivat ja katolla on vettä nilkkoihin asti.

Sadekausi on toden totta alkanut, mutta onneksi se rajoittuu tunnin mittaisiin kuuroihin, joita ei ole edes joka päivä. Joka ilta ukkostaa, usein sateetta. Salamoinnista on tullut ihan arkipäivää. Enää ei jaksa lähteä katolle niitä bongailemaan, niin kuin ensimmäisillä kerroilla.

Sateesta ei siis ole suurempaa haittaa, kuin että pyykit eivät meinaa kuivua ja toisinaan on se tunnin menopaussi :D Ehkä sen mieltää enemmän positiiviseksi asiaksi. Luonto saa vettä, jota se (kin) tässä kuumuudessa janoaa ja humidori ei kaipaa erillistä kostutinta.

Nyt sadetta pitäessä on hyvää aikaa niputtaa viime aikojen tapahtumia. Tenttiinkin pitäisi lukea, mutta... myöhemmin.

Sikareista kun tuli puhetta, niin maukkain oli se suomenmestaruus-sikari. Finaalit tuli sinnitellen seurattua, vaikka thaimaalaisittain ”lähetysajat” olivat epäinhimilliset. Onneksi kitkerille aamuherätyksille tuli maukas palkinto. Kärpille kuudes kahteentoista vuoteen.

Samoihin aikoihin virittelimme kisastudiota myös vaalien seuraamiseen. Melkoinen jatkojytky, vaikka Englannissa veivät homman vielä astetta pidemmälle. Mikäköhän olisi hyvä englanninkielinen vastine tuolle ”jytkytykselle”. Nyt ollaan jo hallitusneuvotteluissa kolmella ”ässällä”. Toivottavasti PersKeKo saa Hommat toimimaan, ettei Suomen talous jatka PyllyMäKeä.

Vaalin jälkipyykeissä tuli mieleeni Singaporen matka ja sain vahvistuksen sille, etten kuulu ainakaan siihen kaupunkikuplaan. Minulle vaalitulos oli mieleinen. 

vaalia, finaalia,mm-lätkää- vain netti tökkii

Opiskelujen kohokohta oli vapaaehtoinen ilta-aktiviteetti coocking class. Odotin opiskelijaryntäystä, mutta minun lisäkseni paikalle löysi vain 5 muuta. Tehtävänä oli 3 ruokalajia, tyypillisiä Thai-keittiön antimia: Kevätkääryleitä, Massaman-curry-kanaa sekä Phad thaita. Kokkikurssi antoin hyviä eväitä tulevaisuuteen. Muutama resepti täältä lähtee mukaan omaan keittiöön.

Kokki-ope

kokkioppilas- kohta ope

Vileä on kaksi tenttiä jäljellä ja sitten loppuu tämä stressaileminen. Opiskelu on ollut täällä opiskelua sanan varsinaisessa, kirjaimellisessa merkityksessä. Vertailuksi muita verbejä samalla taivutuksella:

Oppia - opiskella

kävellä- käveleskellä

tehdä - teeskennellä

Ehkä pisteiden kilahdettua seuraa vielä viimeinen yhteenveto opinnoistakin laiteltua.

Vappu. Munkkeja ja simaa. Toni ja Juli kunnostautuivat tykötarpeiden metsästämisessä ja leipomisessa. Kun pääsi työn hedelmistä nauttimaan, niin voi sanoa- vaiva kannatti. On varmasti oikeutettua puhua metsästykstä, kun sahailivat ”Clikc satakaksvitosella” saarta ristiin rastiin. Lopulta se hiivakin löytyi- kilon pussi, josta tarvittiin veitsenkärjellinen. Riittäisi aika moneen simalitraan. Täällä tuolla 1.5. - päivällä ei ollut samanlaista kesän odotuksen ja aloituksen latausta, kuin kotona Suomessa. Olisi varmaan mennyt ohi yhtenä muiden päivien joukosta ilman kotimaisia herkkuja.

suttuinen vappukuva

Äitien päiväkin oli ja meni. Ensimmäinen molemmille reissu-äiteille. Ronja vaati jo aika tomerasti omaa osuuttaan aamupalatarjottimesta. Ensimmäiset sanat on jo jokellellut ja kävelemistä kovasti harjoittlee. Laskeutuu jo omatoimisesti sängystä ja syö kaikkea mikä liikkuu. Eikä kyllä jätä tilaisuutta käyttämättä, vaikka ei liikkuisikaan, kunhan mahtuu suuhun. Ja vaikkei kokonaan mahtuisi, niin silti pitää vähän maistaa. Lemppareita näyttäisi olevan paperi, koppakuoriaiset ja laturien piuhat unohtamatta vanilja pehmistä. 

"Karonia" naapurin lasten mukaan

Äitienpäivän ilta-ajelulle päätimme lähteä sunnuntai-marketille keskustaan. Matkalla poikkesimme syömään ravintola no.8:aan (oikeasti sen niminen). Siellä oli vaihtari tuttuja, joten atriointi venähti tunnin mittaiseksi, mutta sunnuntaiajelu- luontoisen reissun vuoksi aikataulu ei pakottanut kiirehtimään. Kun jatkoimme matkaa ja ohitimme Centralin risteyksen huomasimme, että ompas paljon itikoita pöräämässä stadioinin valoissa, muuten jo pimeässä illassa. Tien varret oli tukossa autoista ja mopoista. Tulí ihan mieleen Hollannin huvivenesatamat, kun oli ajoneuvoa kadunsuuntaisesti parkkeerattu jo kolmanteen riviin, siis rinnakkain. Pysähdyimme kuikuilemaan aitojen yli ja tiedusteltuamme lipun hintaa poikkesimme illan suunnitelmasta. Pääsimme 100bahtilla eli alle 3€:lla sisään. 

At Surakul stadium, Phuket

Phuket Fc eli ”Ronins” pelaa maan pääsarjatasolla. Voittamalla ottelun se olisi noussut sarjataulukossa toiseksi, mutta muutamaa minuuttia ennen päätösvihellystä- kun ruuhkaa vältellen poistuimme, oli tilanne vieraille jo 0-3. Vaikka katsojia oli silmämääräisesti alle tuhat, oli varsinkin ”pohjoiskaarteessa” eli pitkällä sivulla aikamoinen karnevaalitunnelma. Lauluja, rallatuksia ja taukoamatonta kannustushuutoa. Jäimme hiljaisimpaan kulmaan, kun epäröimme Ronjan reaktioita meteliin. Mutta eipä ollut tyttö millänsäkään. Katseli innoissaan väenpaljoutta ja totutusti vikitteli lähimpiä katsojia. Koetun perusteella uskallan viedä tyttäreni huoletta mammalaan, pikkusisarusteni riehakkaaseen sueraan. 

"kulttuuri"tutkimusmatka

Pelin taso oli sen paremmin suomifutista tuntematta veikkausliigan ja ykkösen välimaastosta. Rahoille sai vastinetta, varsinkin kun väliajalla sai ilmaista jätskiä, niin monta tötteröä kuin kehtasi pyytää. jonotin koko perheelle jätskit, mutta autoin Ronjaa pallon syömisessä.

Toisen puoliajan puolikkaan pystyimme katsomaan häiriöttä, kun tyttö söi vohvelia. Olisi pitänyt pyytää pallo tuplavohvelilla.

Lisää kuvateksti

Ei sada enää. Paistaa ja on kohtuullisen hiostava ilma. 

-Kaarlo-

Ja loppuun perinteiset...

Minule tuttu kuvakulma

Demonstraatio auringon asennosta

Tack o gunatt

Miksi Phuketiin, miksi ei? Vähiin käy ennen ku loppuu.

Oikeastaan esimerkin avulla yritän kertoa siitä, mikä tässä paikassa mättää ja vastaavasti vähän siitä, mikä ei.

Kävästiin Ellun ja pojan kanssa Kuala Lumpurissa viisuminpidennysmatkalla maaliskuussa. Itse matkan syy jo itsessään oli älytön, sillä olimme ostaneet vuoden viisumin Thaimaan suurlähetystöstä Suomesta, mutta se ei yhtäkkiä oikeuttanutkaan vuoden yhtämittaista maassaoloa. Noh, lähdimme tietenkin pakon sanelemana käymään “ulkomailla” päiväseltään. Varsinainen tarina kuitenkin alkaa vasta siitä, kun astumme lentokoneesta ulos Phuketin lentokentällä.

Kimpsut ja kampsut mukaan ja kohti ulosmenoaulaa. Siinä saman tien alkaa tiskeiltä huutelu. “Taxiiii, Taxiii!?!?” No niihin tarjouksiin ei välttämättä tarvi heti langeta. Terminaalista ulos tullessa edessä avautuu puolenkymmentä tiskiä, joista on mahdollisuus ottaa myös taksi. Siinä alettiin kattelee, minkälaisia tarjouksia myyjät antaisivat. Noin 800 bahtia (about 23 eskoa tällä kurssilla) oli aika yleinen tarjous omasta taksista. No joo, tingata tietysti koitimme, mutta eipä se lentokentällä paljo auta, ku uusia asiakkaita oli takanamme jonoksi asti.

Siinä vähä aikaa pällistellessämme tuli selväksi, että lentoasemalta lähtee jatkuvasti myös ns. kimppakyytejä, joihin kerätään samoille rannoille meneviä samaan bussiin. Hinta oli noin puolet halvempi. Koska tiesimme, että Patongille menevä bussi menee aika lähelle kauppakeskusta, jossa skootterimme oli parkissa, päätimme ottaa tämän vaihtoehdon. No, se ei tietenkään enää muka virkailijalle käynyt, koska joutuisimme lapsen kanssa kävelemään muutaman sata metriä tien vartta pitkin skootterillemme. Huhheijjaa... No vaihdoimme tiskiä, ja tämä sama virkailija tuli sinne sanomaan, että ei onnistu. No siinä sitten vähä aikaa vielä tarkkailimme tilannetta ja menimme vielä koittamaan yhdeltä tiskiltä. Sieltä saimme kaksi kimppakyytiin oikeuttavaa lippua. Sitten ei kun odottamaan, että auto saataisiin täyteen porukkaa ja matka alkais.

Siinä näytti olevan parkkipaikalla jo hyvä läjä Patongille meneviä tyyppejä. Tämä sama virkailija, joka ei meille alkanut myymään lippuja huomasi meidän saaneen lopulta haluamamme liput toiselta tiskiltä ja seisovamme nyt jonossa. Elähän mittään ni tämä virkailija kylmästi otti jonosta muut (sekä meidän edestä että takaa) Patongin suuntaan menevät tyypit ja ohjasi bussiin jättäen meidän rannalle. Kyllähän siinä meinas nälkästä poikaa sylissä pidellessä alkaa vähä kismittämään, mutta edelleen kärsivällisesti katottiin ja odotettiin miten tilanne etenisi. Seuraava Patongille menevä bussi kuskeineen ajoi viereen ja kerkesin jo muutaman sanan kuskin kans vaihtamaan ni taas tämä sama virkailija tuli paikalle ja alko ilmiselvästi selittämään meistä tälle kuskille, ettei meitä saa ottaa kyytiin. Jo varttuneemman oloinen kuski sanoi isosti “MAI, MAI, MAI” eli EI, EI, EI tälle nuorehkolle pojanklopille, joka lopulta poistui nyrpeänä paikalta. Siinä taas odotettiin aika pitkään, että saatiin autollinen porukkaa, jonka jälkeen päästiin vihdoinkin matkaan.

Joulukuisen kokemuksen myötä tiesimme, että hermojamme tultaisiin vielä koettelemaan myös itse matkan aikana. No niinhän siinä kävikin. Kymmenkunta kilsaa ajettuamme auto pysähty jonkun matkatoimiston pihaan ja kaikki kyydissä olevat komennettiin sisälle toimistoon muka “tarkastamaan liput ja hotellin”. “Only one minute”. Justiisa joo... Turistien huijaamisyritys ilmiselvästi. Auto seisoi parkissa pihalla varmaan puolisen tuntia. Sinä aikana kaikki kyydissä olevat kävivät sisällä näyttämässä lippuja. Itse kävin perheemme puolesta ja sanoin samalla, että asumme Phuketissa omassa asunnossa. Mukavan oloinen taksikuski siinä vieressä nyökytteli ja oli selvästi mun puolella ja siksi vastaukseni riittikin virkailijalle, eikä hän alkanut pakolla myymään mitään. 

 

Ja näitä matkatoimistoja muuten riittää...

Itse asiassa tämä on vieläkin vähän mysteeri, miksi ainakin pari tyyppiä tuli takaisin bussiin mukanaan kirjekuori ja kasvoillaan nyrpeä ja hämmentynyt ilme. Kiristettiinkö heidät ostamaan joitain matkatoimiston palveluita vai mistä siinä oli kysymys? Olin kyllä kuullut tapauksista, joissa taksikuski ei ole suostunut viemään asiakasta oikeaan hotelliin verukkeena, että hotelli olisi muka täynnä, jolloin asiakkaan tulisi mennä taksikuskin kertomaan hotelliin. Jotain tämän tyylistä varmaan tässäkin tapahtui. Noh, lopulta kuski jätti meidät kauppakeskuksen tykö ja pääsimme jatkamaan matkaa omin avuin. Uskomaton farssi, sanon minä!!! Vai mitä ootte mieltä siitä, että mikäli kaikki olisi mennyt oppikirjan mukaan, olisimme olleet kotona jo hieman yhdeksän jälkeen illalla, kuten olimme laskeneet. Tässä tapauksessa olimme kotona noin yhdentoista aikaan illalla :) Tapahtuma ei todellakaan päässyt meitä yllättämään, jonka vuoksi oli helpompi suhtautua asiaan enemmänki huumorilla kuin hermokontrollin menettämisellä. Mutta sitä voi miettiä, että miten saman asian kokisi turisti, joka ensimmäistä kertaa on tullut ulkomaille ja varsinkin Thaimaahan. Siinä vois jopa pupu tulla pöksyyn. Oli meinaan sen verran painostava tunnelma esim. siellä matkatoimistossa. Että tämmöstä. Tämä oli siis se esimerkki, miksi EI Phuketiin.

Phuket on siinä mielessä hyvä paikka, että täällä on saatavilla hyvin palveluita ja on mahdollisuus pitää myös aktiiviloma löhöilyn ja auringonoton lomassa. Kaikilla rannoilla on oma luonteensa ja esimerkiksi Kata beach ja Kamala beach ovat sopivan hyvin rauhallisen loman viettoon. Phuketissa lomaillessa kannattaa kuitenkin poistua rysistä tutustumaan saaren muihinkin osiin. Parhaiten se onnistuu mielestäni vuokraamalla skootteri. Toki autonki voi vuokrata, mutta ensinnäkin se on paljon kalliimpaa ja sillä on hitaampaa edetä täällä liikenteessä. Auto ois lasten kannalta ollut kyllä parempi vaihtoehto.

Olemme muutamaan otteeseen käyneet Ellun kanssa ajelemassa tarkoituksena tutustua saareen paremmin. Tukalan kuumassa kelissä skootterilla ajo on mukavaa puuhaa. Rantateitä ajellessa on mukava välillä pysähtyä kattelemaan maisemia ja nauttimaan kylmästä juomasta. 

 

Mäkistä, mutkasta ja hyviä maisemia.

 

Eikoo kaunis katuvalo?

Taktiikkamme oli välillä poiketa myös vähän syrjäisimmille teille, joiden varsilla pääsi näkemään vähä erilaisempaa asumista, kuin pääteiden varsilla. Näillä teillä, joissa hidasteina toimivat paksut köydet, tuntuu välillä, että on tunkeutunut muiden reviirille. Ihmiset kuitenkin hymyilevät ja estoitta tuijjottavat ohikulkijoita. Päädyimmepä erään kaitasen polun päätteksi myös jollekin hautausmaalle, Siellä, jos missä tuli tunne, että vois kääntyä jo takaisin :)

Vähän väliä löytyy joku jossain vetämässä hirsiä.

Kuten sanoin.

Uutta kumia, ja matka jatkuu...

Monenlaista on kyllä tullut nähtyä, siitä ei pääse mihinkään. Pieni lapsi on kuitenkin sopivasti rajoittanut liikkumista, että on kerinnyt kyllä viettämään riittävästi kotielämää koulunkäynnin ja reisaaamisen ohella. Kahden perheen kommuuni on myös tuonut omat mausteensa koko reissuun. Varsinkin reissun alussa oli mukava asua saman katon alla ja yhdessä päästä sinuiksi tämän maan tapojen kanssa. Loppua kohti on tullut tehtyä enemmän reissuja perheen kesken. En ois kyllä voinut kuvitellakkaan lähteneeni reissuun ilman kavereita. 5 kuukautta on sen verran pitkä aika, että koti-ikävä olis varmasti iskenyt kolmestaan täällä pällistellessä.  

Takana on toistakymmentä hotellia ja reissua. Bangkok, Krabi, Koh Lanta, Koh Yao Yai sekä Phuketin eri kolkat. Viiteen kuukauteen on mahtunut monenlaista tapahtumaa, joita olemme pyrkineet molemmat perheet kertomaan tässä blogissa. Mukava on ollut nähdä, että blogiamme on eksynyt lukemaan usiampi tyyppi. Saimme Ellun ja Petruksen kanssa olla vatsaanottamassa useita vieraita ja se oli hienoa. Lastenhoitoapuakin saimme ja se antoi meille mahdollisuuksia päästä viettämään kahdenkeskistä aikaa.

Vajaan viikon päästä lennämme Bangkokiin, jossa vietämme vielä 5 yötä shoppaillen ja pääkaupunkiin tutustuen. 20.5 lähtee lento takaisin kotimaahan. On mukava palata takaisin kotiSuomeen ja oikeeseen kotiin. 

Toni

Muutama kuva vielä...

Kunnanmiehet menossa ruohonleikkuuseen.

Isoja kotieläimiä kettinki jalassa. Ei oo hääppöstä katteltavaa. Turistien iloksi/suruksi.

 

Voitte arvata, että vettä on virrannut kurkusta alas, ja paljon. Kohta loppuu tuo vedellä läträäminen ja sen kantaminen.

Ruokaseuraa.

Lattialuutut kuivumassa :) Jospa tuo kohta rupeis konttailemaan. Taikina kohoamassa lämpimässä :D

Vappuki saatiin lusittua, perinteisen suomalaisesti :)

Liikenteestä on tullu laitettua aika monta kuvaa, mutta näin ne liikkuu. Budhaan luotetaan ja isosti.

Aikansa kutakin

Lähtölaskenta on alkanut. Tänään starttasi viimeinen kokonainen viikko Phuketissa. Ensi viikon lopulla lähdemme Bangkokiin tarkoituksena täyttää shoppaillen joka ikinen kolo (kilo) matkalaukuista, vetäistä kunnon henkäykset saastunutta suurkaupungin ilmaa ja lopuksi mennä rentoutumaan ja tuhlaamaan viimeiset bahtit lentokenttähotelliin.

Sopeutuminen Suomen kylmyyteen vähän hirvittää. Sekä säiden että ihmisten puolesta;) No, omapa on syy, että asuu Satakunnassa eikä edes kolmen vuoden naapurikumppanuus anna aihetta tervehtimiseen, saati hymyilemiseen. Noin niin kuin vertailun vuoksi, tässä blogia kirjoittaessani (n.8min) on jo kolme henkilöä pysähtynyt ulko-ovellemme lirkuttelemaan Ronjan kanssa. Miten Suomessa suhtaudutaan vauvoihin? En muista enää, saiko niitäkään tuijottaa, vai pitikö pää kääntää pois ettei vanhemmat luule että vauvassa on jotain vialla? :D Entä jos lapsi kiukuttelee, saako ulkopuolinen mennä auttamaan ja tarjota esim. lelua, jotta vanhempi pääsisi tukalasta tilanteesta? No, kohtahan se selviää kun saavumme Helsinki-Vantaalle. Hämärä muistikuva on, että kyllä lapset jonkinlaisena jäänsärkijänä Suomessa(kin) toimivat.

Nyt vähän yhteenvetoa keväästä omalta osaltani:

Voisi kai sanoa, että viihdyin hyvin keskimmäiset 3 kk. Alkuun ahdisti itsenäisyyden menetys (ts. se, että kulkuyhteydet ovat huonot enkä päässyt yksin edes ruokakauppaan.) Ahdistus hälveni, kun selvitimme "bussiaikatauluja" ja uskalsimme ottaa Ronjan skootterin kyytiin. Ehkä olen myös sopeutunut mieheni armoilla olemiseen. Nyt sitten loppuaikana alkanut turhauttaa oma hyödyttömyys (juu, luit oikein!). En koe edesauttavani perheemme tulevaisuutta tai taloudellista pärjäämistä. En tarkoita niinkään töihin menoa, vaan niitä agraarikulttuurin jäänteitä, joita Suomessa yritämme ylläpitää.;) Kaipaan siis vuoden kiertoa, "kevättöitä", lapsen vaatettamista (ts.edullisia ostoksia), marjojen poimintaa, leipomista, säilömistä, hyvän ruuan laittoa edullisesti, neulomista, sanalla sanoen EMÄNNÄN TÖITÄ. Suomessa tiedän, mikä maitorahka on edullisinta ja mistä saa tuoretta lohta... Täällä taas - odotan että Kaarlo hakee riisiä ja kanaa tai kolminkertaisella hinnalla länkkäriruokaa. Pelkästään Ronjan syöttäminen ja vaipanvaihto eivät riitä, enkä sitä jäljelle jäävää aikaa mitenkään jaksa lukea sitä Petruksen puoliksi syömää kuvakirjaa ja hokea "Kissa, kissa, pupu, pupu!". Ymmärtääkö kukaan?

Mutta toisaalta, antoisa kevät on ollut! Minulla on ollut aikaa esimerkiksi uppoutua kirjojen maailmaan. Olen lukenut kahdessa kuukaudessa Myrskyluodoto-sarjan, Lundbergin, Kyrön, Härkösen, Itkosen...  Siis määrä, johon Suomessa minulta menisi 4 vuotta! Suomessa en "kerkeä" sillä opiskelu, kaverit - ja ne agraarijäänteet. Opettavainenkin tämä kevät on ollut, ja hionut minua ja Kaarloa yhteen. Aluksi tappelimme paljon, oli vaikeaa sopeutua siihen että viettää toisen kanssa niin paljon aikaa. Enää se ei ahdista (Kaarlo korjatkoon jos on eri mieltä.) Kuitenkin odotan sitä, että kaverit ja harrastukset, työ ja koulu repivät meidät Suomessa taas vähän erilleen. Niin sen kuuluu mennä. Aikansa kutakin.

Ja eilen taas huomasin, kuinka kauniilla saarella asummekaan (ajelimme skootterilla vuoristoista rantatietä pitkin). Ja ah, tänään on minun vuoroni päästä hierontaan! Ja mitäs hyvää thai-ruokaa tänään syötäisiin? Siinä on lista asioita, jotka tekevät täällä elon auvoiseksi. Niin luksusta, helppoa ja kuitenkin edullista. Mutta - kuten sanoin- (lue otsikko).

No nyt niitä kuvia joita haluatte, ettekä tällaista vuodatusta!

Seisomokatsomo syntyy sinne missä netti toimii.

Tämä tyttö ei hellettä kavahda.

Ronjan eka museoreissu. Trickeyemuseum.

Treenattu on. Ja vaimokin vähän innostui.

Juli

Koh Lanta ja Khao Sok

Pahoittelut pitkähköstä blogihiljaisuudesta. Ainakin meidän (Kaarlo ja Juli) osalta. Virpi ja Matti viettivät täällä kaksi viikkoa. Sehän tiesi meille aktiivilomailua, odotettua sellaista. (appi-)Vanhempien loman ajankohta oli päätetty jo liki vuosi sitten ja tuohon kahteen viikkoon mahtui liuta merkkipaaluja: Thaimaalainen uusivuosi songkran (jo kolmas uusivuosi täällä viiteen kuukauteen),  Virpin 50-vuotis-synttärit, eduskuntavaalien loppukiri ja Julin nimipäivät ;D

Pari päivää Phuketissa pörrättyään Mamma ja pappa veivät meidät Lantan saarelle - Näin kai voi sanoa, kun me emme tikkua ristiin laittaneet tutustumis-, varaus- ja valmisteluhommissa.
Matin kanssa kävimme ostamassa lähtöä edeltävänä päivänä lauttaliput Phuketin keskustasta paikallisesta matkatoimistosta. Suosittelen toimintamallia saarelle matkaaville.
Hinnoissa on tinkivaraa ja paikalliseen tapaan asiat halutaan sopia kasvotusten. Liput saa halvemmalla matkanvälittäjiltä kuin netistä etukäteen varaamalla. Matkalippuun sisältyy yleensä myös nouto hotellilta.

Samasta kojusta laivaliput ja vuokra-auto

Taksilla satamaan ja organisoidusti alukseen. Phuket- Phi Phi aluksen vaihto ja Phi Phi- Koh Lanta. Tässä vaiheessa kokoonpanomme oli jo vahvistunut "family 3:llä", eli Terhillä, perheenjäsenellä.
Lautta pääsi turvallisesti perille, toisin kuin edellisenä päivänä palanut, samoilla vesillä ja samoilla asioilla liikkunut alus. Vajaasta 200 matkustajasta vain yksi menehtyi.

Satamasta saimme kuin saimmekin taksin hotellille. Tarjontaa oli reilusti ja se oli tavallisen äänekästä, ekhä meni jo hivenen tyrkytyksen puolelle.
Jos asumuksen varaa etukäteen, kannattaa kysellä kyyditysten perään- meidät olisi haettu satamasta, mikäli olisimme edellisenä päivänä huomanneet soittaa majoittajallemme, Clean beach resortiin.
Tosin 15km taksimatkan hinta ei aivan kohtuuton ollut. Reppureissarit, me ja muut pihistelijät tykkäävät kuitenkin "höylätä" sen ylimääräisen pois kaikesta.

Kaikesta näki, että turistikausi on viimeistään nyt ohi. Rannat olivat lähes autiot. Moni ravintola oli sulkenut ovensa ja aktiviteettien järjestäjiä ei juuri näkynyt.
Minulta ei silti mitään puuttunut. Viivyimme saarella useamman yön, joten paikoilleen kerkesi asettua kunnolla. Ensimmäistä kertaa täällä oloaikana tuli löhöiltyä kunnolla.
Kirjoja, uintia altaassa ja lämpimässä merivedessä, sikaria ja Liigan play offseja mm. Puitteet olivat viihtyisät, bungaloveissa ei moitteen sijaa- ei myöskään ruoissa. Tarjoilijoiden kömmähdyksiäkään eivoi pahalla muistaa.

Terveiset sinne Kuopioon! Kaveri tiesi, että Kuopiokin on saari jossain pohjoisessa

Aamiaisella

Rentoutumisen vastapainoksi kiersimme saarta lavataksilla ja vuokraskoottereilla. Saaren eteläosan luonnonpuisto tarjosi hulppeat näkymät. Merta, kallioita ja viidakkoa apinoineen.
Vierailu vesiputoiksella jäi odotetun kohteen puolesta vaisuksi, mutta jäimme seuraamaan paikallisten arkiaskareita pitkäksi toviksi. Tarkkailimme padon tilkitsemistä sekä heittoverkkokalastusta. Minua ainakin kiehtoi kovasti ja tutui, että pääsi vähän syvemmälle paikalliseen kulttuuriin. Vanhassa kaupungissa metsästimme riippumattokauppiasta kahteenkin otteeseen, mutta vuodenvaihde oli ajanut omistajan juhlimaan. Putiikki oli kiinni.

Rauhallisia rantoja

Songkran huurusti kännykkäkameran linssin

Wattenfall :D

Sadetta pitämässä, syöden

Sadetta pitämässä, kahvitellen

Lantan etelakarki

Thaimaalaiseen uuteenvuoteen kuuluu olennaisena osana vedellä läträäminen. Ajallisesti se sijoittuu vuoden kuumimpaan aikaan juuri ennen sadekauden alkua. Buddhalaisen Uskomuksen mukaan ennen uuteen vuoteen siirtymistä vanhan vuoden synnit sekä muunlainen likainen ja paha pestään pois-  karnevaalihengessä. Skootterin selässä saimme vesiryöpyn niskaamme useaan otteeseen. Silti meno oli verrattain hillittyä. Saattanee johtua osittain siitä, että suurin osa saarelaisista on muslimeja ja Lanta on leimautunut rauhalliseksi perhekohteeksi. Bilehileitä ja railakkaampaa menoa olisi löytynyt varmasti Phi Philtä, joka tarjoaa puitteet vähän vauhdikkaampaan (ennen perhettä) menoon.

Lomamoodiin asettauduttuamme poikkesimme kotona yhden yön ennen Khao Sokkiin siirtymistä. Vuokrasimme auton, jolla huristimme pari-kolltuntia kohti pohjoista. Phuketin "ruuhkista" päästyämme ohjauspyörän puristaminen keveni, samalla kun tie viidakkoon avautui. Välillä pikkubussit paahtoivat ohi "Vatasenjaloin", välillä taas me ohitimme taatelikuorman, kuorma-auton tai sen skootterin, jonka sivuvaunussa oli koira ja apina, joka nautiskeli itseään heilutellen vastatuulessa. (Jos Matti kuvalla kommentointi onnistuu, niin laitappa tulemaan).

Ohitettuamme Khao Lakin kaarsimme sisämaahan ja kohti viidakkoa ja Khao Sokin luonnonpuistoa. Maisemat mykistivät. Vehreän vihreää ja kumpuilevaa, jopa vuoristomaista.
Jyrkkiä mäkiä ja elefantteja tienposkessa. Bungalovimme sijaitsi luonnonpuistossa keskellä ei mitään pikkuruisen kylänraitin varrella. Näissä maisemissa olisi viihtynyt pidempäänkin.

Aamusumua Khao Sokissa

Vältimme auto-optiolla valmismatka-ansan ja teimme tarjottua vastaavan venereissun omatoimisesti, säästäen pitkän pennin/bahtin. Mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että olisi ollut myös järjestettynä hintansa väärti. Tosin nyt saimme oman veneen ja riippumattoman päätäntävallan- rauhallisemman reissun. Hienon reissun viidakkojärvellä. Jos olisin ottanut panoraamakuvan keskeltä järveä, muistuttaisi sen sydänkäyrää- joskin vähän rytmihäiriöisenä. Paljon pystysuoria kallioita runsaan kasvillisuuden hunnuttamana.

Retkellä

Pienen patikkamatkan teimme myös. Ensimmäistä kertaa kävelin bambumetsässä ja mää niin nautein, vaikka olikin vähän kuumetta. Jäimme (em. syystä) perheen kanssa vilvoittelemaan pikkuisen joen varteen viisikymppisten ja Terhin jatkaessa syvemmälle viidakkoon.
Vesi oli raikasta ja evästetty mango hyvää. Paluumatka olikin hitaampi kun päät kenossa tarkkailimme gibbonien (apinoita) iltatoimia. Elukoita oli muutenkin kivasti, pikkulliskoja kymmenittäin, kaskaita ja varaaneja, joita pidemmälle ehtineet näkivät. Yli metrisiä.

Bambut houkuttelivat kiipeämään. Yritin

Pimeän laskeuduttua saimme kouriintuntuvan todisteen siitä, että olimme sademetsässä. Ukkosti. Me kerkesimme juuri ennen sadetta nauttimaan reissun viimeisen yhteisen illallisen hieman hipahtavassa ravintolantapaisessa. Paikka oli tunnelmallinen, boheemi. Istuimme ja aterioimme lattialla istuen - ja välillä riippumatossa Ronjan reissuväsyä rauhoitellen. Ruoka oli herkullista ja palvelu täsmällistä. Mahtoiko olla ensimmäinen kerta "vanhusten" reissun aikana. Saksalainen omistaja- tarjoilija varmasti selitti sekoilujen puuttumista.

Aamulla suuntasimme kohti Phuketia ja lentokenttää. Aikaa oli ennen koneen lähtöä, joten poikkesimme kiitoradan jatkeena olevalle beachille. Muutaman nousun näimme ja vieraamme kastautuivat viimeistä kertaa Andamanin meressä- ainakin tällä erää. Kiitos kaikki kolme vierailusta ja kaiksesta mistä saimme nauttia kanssanne!

-Kaarlo-

Loppuun kuvia liikenteen uhreista:

Kuningaskalastaja

Kärmes

 Ja sokerina pohjalla. Viisikymppis-syömingeillä valitsimme Matin kanssa jälkkäreiksi duriania. Jäi molemmilla syömättä. Maku vastaa sitä hajua, kun halkaisee sipulin, joka onkin ytimestään jo ruskea. Kuvottavaa. Harmitti, kun muuten oli niin hyvää ruokaa. Pitkin iltaa tuli sitten durian röyhtäyksiä kuin muistuttaen virhevalinnasta.

Kannattaa kokeilla, jotta tietää jättää väliin- durian